Seitsemän nuoren lasitaiteilijan perustama osuuskunta Lasismi auttaa jäseniään kehittymään urallaan. Tuloksiakin on tullut.
Rehevät villiviinit peittävät kauniisti punatiilisen rakennuksen seiniä ja varjoisan lehmuskujan varrella näkyy opaskylttejä useampaankin lasinpuhaltamoon. Riihimäen vanhassa lasitehtaassa hehkuvat edelleen sulatusuunit.
Osuuskunta Lasismin ovi houkuttelee helteestä viileämpiin tiloihin. Helpotus on vain hetkellinen, sillä lasihytin lämpömittari näyttää 33 astetta, mikä on kuulemma poikkeuksellisen vähän.
Osuuskunta Lasismi toimii Riihimäen vanhassa lasitehtaassa, lähellä Suomen Lasimuseota. Lasismin logossa yhdistyvät puhalluspilli, sula lasi ja yhteistyö.
Pienellä sijoituksella alkuun
Helmi Remes ja Kaappo Lähdesmäki ehtivät töiden lomassa pysähtyä hetkeksi haastatteluun valottamaan osuuskunta Lasismin nelivuotista historiaa.
”Ajatus yhteisen yrityksen perustamisesta sai alkunsa, kun riihimäkeläinen lasitaiteilija Jaakko Liikanen oli siirtymässä eläkkeelle ja myymässä yritystään täällä lasitehtaalla. Minä työskentelin silloin Nuutajärven lasitehtaalla ja muut olivat juuri valmistuneet tai valmistumassa Nuutajärven lasikoulusta. Melko nopeasti päädyimme siihen, että lähdemme kokeilemaan siipiämme. Päätöksen tekemistä helpotti, että Liikasella oli omaa asiakaskuntaa ja hän jäi neuvomaan meitä alkuun”, Lähdesmäki kertoo.
Yritysmuotoa miettiessään nuoret taiteilijat turvautuivat Hyvinkään-Riihimäen Seudun Uusyrityskeskuksen apuun. Osuuskunta sopi parhaiten toiminnan luonteeseen ja yrittäjien omaan ideologiaan. Osuuskunnan tärkein tehtävä on tarjota hyvät puitteet lasitaiteilijoiden ammatilliselle kehittymiselle.
”Seitsemän jäsenen osuuskunnassa on myös se hyvä puoli, että pysymme sitä kautta normaalin palkansaajan sosiaali- ja työttömyysturvan piirissä”, Lähdesmäki perustelee.
Jokainen jäsen sijoitti yritykseen 2 500 euron osuuspääoman. Sillä päästiin alkuun, sillä parina ensimmäisenä vuonna myynti oli kohtuullisen hyvää.
”Emme maksa kenellekään jäsenelle palkkaa eikä vuoden lopussa ole ollut jaettavana voittoa. Kaikki raha on sijoitettu hyvän työskentely-ympäristön rakentamiseen ja ylläpitämiseen sekä raaka-aineiden hankintaan. Osuuspääomalle ei ole myöskään maksettu korkoa”, Lähdesmäki sanoo.
Toni Kokkila puhaltaa itse suunnittelemiaan juomalaseja. Osuuskunta omistaa kaikki lasin työstämisessä tarvittavat laitteet ja maksaa lasihytin vuokran. Osuuskunta hankkii myös raakaaineet.
Rakkaudesta lasiin
Koska Lasismin myynti ei ole vielä saavuttanut lopullista tavoitettaan, joutuu jokainen jäsen hankkimaan leipänsä muilla töillä. Lasin työstäminen tapahtuu muiden töiden ohessa. Esimerkiksi Remes on ammatiltaan Alkon myyjä.
Lasismissa kiinnittää huomiota jäsenten kesken vallitseva hyvä yhteishenki. Kaikki ovat tasa-arvoisia myös päätöksenteossa.
”Meillä on nimetty hallitus, mutta päätösten tekemiseen osallistuvat kaikki. Toimitusjohtajaa ei ole. Minä vastaan paljolti talousasioista”, Lähdesmäki kertoo.
Seitsemästä perustajajäsenestä yksi on eronnut osuuskunnasta ja yksi on uinuvana jäsenenä. Lopettaneiden tilalle on tullut kaksi uutta jäsentä. Lasismin jäsenistä huokuu vahva intohimo lasiin. Rahan rooli on mahdollistaa omien ideoiden toteuttaminen. Rikastumisesta ei kukaan haaveile.
Nuoret taiteilijat ovat jo menestyneet muutamissa kilpailuissa. Seitsemän Lasismin työtä palkittiin pari vuotta sitten Venetsian taidelasikilpailussa ja ne pääsivät mukaan Euroopan nuorten lasitaiteilijoiden kiertävään näyttelyyn. Viimeisin menestys tuli kastemaljakilpailussa, jossa kolme Lasismin työtä pääsi kärkisijoille.
”Lasitaide saisi olla Suomessa hieman arvostetumpaa, kuten on joskus ollut. Lasi mielletään enemmän käyttöesineeksi kuin taiteeksi. Me teemme parhaamme, jotta lasia alettaisiin arvostaa myös taiteena”, Remes linjaa.
Lasismin tyylikkäästä myymälästä löytyy lasitaidetta moneen makuun. Samassa tilassa toimi kesän ajan Keltainen kesäkahvila. Lasiesineiden suurin myyntisesonki on joulu.
Myynti yrityksille vähentynyt
Lasismin liikevaihto on tällä hetkellä sadan tuhannen euron paikkeilla. Lähdesmäki kertoo tavoitteeksi kolminkertaistaa se. Silloin jäsenille voitaisiin maksaa osuuskunnasta palkkaa. Lasihytin ylläpitäminen vie nyt vuokrineen, kaasuineen ja sähköineen suuren osan Lasismin tuloista.
Hyvän alun jälkeen ikävänä yllätyksenä tuli taloustaantuma. Talouden yleinen alavire on vähentänyt taideostoja. Kuluvalle vuodelle lisähaastetta toi yritysten liikelahjojen verovähennysoikeuden poistuminen. Lähdesmäki on tuohtunut päätöksestä, sillä se vähensi huomattavasti yritysten ostoja.
Vaikka Riihimäki tunnetaan lasihistoriastaan, käyttävät paikalliset yritykset vain vähän lasia liikelahjoinaan. Edes Riihimäen kaupungilla ei ole lasilahjoja. Viime aikoina kaupunki on kuitenkin alkanut panostaa lasitaiteen esille tuontiin.
Lasismi tarjoaa yrityksille ja yksityisille ihmisille myös lasinpuhallusiltoja. Niissä jokainen osallistuja saa puhaltaa oman lasiesineen. Pakettiin sisältyy myös ruokailu tai pientä naposteltavaa.
”Elämysiltojen suosio on lisääntynyt. Niitä järjestetään parisen kertaa kuukaudessa. Yritykset selvästikin haluavat tarjota asiakkailleen materian sijasta elämyksiä”, Remes iloitsee.
Lasismi katsoo pienestä yritysmyynnin notkahtamisesta huolimatta luottavaisesti tulevaisuuteen. ”Meihin selvästikin uskotaan ja se kannustaa eteenpäin”, Lähdesmäki summaa.
Teksti ja kuvat: MARKKU PULKKINEN
