Osuustoimintatutkijat pyrkivät luomaan työkaluja käytännön yritystoimintaan. Ot-yritysten lisäksi tutkimuskohteina ovat esimerkiksi perheyritykset. Hyödyllinen tutkimus edellyttää riittävää rahoitusta ja tiedeyhteisöltä saumatonta yhteistyötä.
Osuustoiminnan lahjoitusprofessuuriKesto Viisi vuotta 2013-2017, mahdollisuus kahteen lisävuoteen Lahjoittaja Osuustoiminnan neuvottelukunta Rahoittajat Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, Pellervo-Seura ry ja OP-ryhmä |
”Jos haluamme osaamisen kautta pitää Suomen vahvoissa asemissa globaalissa kilpailussa, silloin tulee satsata yliopistojen rahoitukseen ja tarjota helpotuksia yrityksille, jotka laittavat voimavaroja tutkimus- ja kehitystoimintaan”, linjaa Iiro Jussila, joka on toiminut pian kahden vuoden ajan osuustoimintayritysten johtamisen professorina Lappeenrannan teknillisen yliopiston Kauppakorkeakoulussa (LUT).
”Edellisen laman aikaan näin muistaakseni toimittiin, mutta en ole ihan vakuuttunut, ovatko tällä hetkellä kaikki tässä asiassa hereillä.”
Iiro Jussila ja hänen työryhmänsä auttavat opiskelijoita löytämään sopivan aiheen pro graduunsa tai väitöskirjaansa. Ot-proffan tietotaito on opiskelijoiden käytössä myös opinnäytetöiden ohjauksessa. LUT:sta valmistuu keskimäärin yksi osuustoimintaa käsittelevä väitöskirja vuodessa.
Osuustoimintaan liittyviä graduja tehdään opinahjossa vuosittain viitisen kappaletta. Suunnilleen saman verran valmistuu Jussilan mukaan myös aihepiiriin kuuluvia konferenssipapereita ja tieteellisiä julkaisuja.
”Jos lasketaan osuustoimintaa jotenkin sivuavat opinnäytetyöt, määrä on huomattavan paljon suurempi. Vaikkapa sähkötekniikan diplomityöt voivat mennä S-Voimalle, jonka omistavat SOK ja alueosuuskaupat”, toteaa Juha-Matti Saksa, joka toimii LUT:ssa provostina eli yliopiston rehtorin kakkosmiehenä.
Saksan mukaan Suomen kansantalouden voi saada nousuun vain kestävän kasvun kautta. Tällöin tulee huomioida sekä sosiaaliset, taloudelliset että ekologiset näkökulmat.
”Näissä talkoissa osuustoiminnallakin saattaa olla hyvin paljon annettavaa”, Juha-Matti Saksa sanoo.
Myönteinen asenne ratkaisi
Ensimmäinen vihreä kampus
|
Nykyisin hallinnollisissa tehtävissä työskentelevällä Saksalla on vankka tausta osuustoimintatutkijana. Hän väitteli LUT:sta syksyllä 2007 osuuspankkien strategioista kilpailuedun rakentamisessa. Vain hieman häntä ennen Jussila oli väitellyt asiakasomisteisten osuuskuntien johtamisesta.
Juha-Matti Saksa oli myös käynnistämässä Iiro Jussilan, vanhan kuorokaverinsa, kanssa vuonna 2005 alkanutta Osuustoiminnan neuvottelukunnan rahoittamaa Lappeenrannan osuustoimintahanketta. Tukena hankkeessa oli professori Janne Tienari, joka toimi myös hankkeen vastuullisena johtajana. Yliopisto oli alusta lähtien hankkeelle myötämielinen, mikä ei Jussilan mukaan ollut itsestäänselvyys.
”Olisihan meidät voitu myös torpata, jos kukaan professori ei olisi suostunut ottamaan projektia hoitaakseen”, kertoo Jussila.
Hän kiinnostui alun perin osuustoiminnasta vuosituhannen alkupuolella perehdyttyään yritysten psykologiseen omistajuuteen. Pian ajatus laajemmasta tutkimuksen tarpeesta alkoi jalostua keskusteluissa SOK:n silloisen pääjohtajan, LUT:n entisen professorin, Kari Neilimon kanssa.
OT- ja perheyrityksissä paljon yhteistä
Vaikka Iiro Jussila tunnetaan osuustoimintaprofessorina ja hän kirjoittaa myös samannimistä blogia (ot-proffa.blogspot.fi), työryhmän tarkoituksena ei ole keskittyä vain yhteen liiketoimintamalliin.
”Pyrimme edistämään monimuotoista suomalaisen yrityskentän, yrittäjyyden, omistajuuden, hallinnon ja johtamisen tutkimusta, jossa myös osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt ovat tasavertaisesti edustettuina”, Jussila sanoo.
Tiimin tutkimusaiheissa pääsee esiin myös perheyrittäjyys, josta nuorempi tutkija Noora Rantanen työstää parhaillaan väitöskirjaa. Pörssiin listattuja perheyrityksiä tutkivan Rantasen mielestä sukupolvenvaihdokset ovat taloudellisesti kova paikka monelle yrittäjäperheelle. Hän kannattaakin avoimesti sukupolvenvaihdosten verotuksen keventämistä, jotta suomalainen omistajuus säilyisi, eivätkä yritykset siirtyisi kotimaisen päätöksenteon ulkopuolelle.
Perheyritysten ja osuuskuntien välillä on paljon yhdistäviä tekijöitä, esimerkkinä kummallekin mallille luonteenomainen psykologinen omistajuus. Osuuspankkien välisestä kilpailusta gradunsa vuonna 2008 tehnyt Noora Rantanen uskoo, että jatkotutkimuksen aiheeksi sopisivatkin aivan hyvin esimerkiksi osuuskuntamuotoisen perheyritykset ja miksei myös perheyritysten jäsenyys osuuskunnassa.
”Maatilat ovat tyypillinen esimerkki sukupolvelta toiselle kulkevasta perheiden yrittäjyydestä”, muistuttaa Iiro Jussila. Varsin usein perhetiloihin kytkeytyy myös osuustoiminta, esimerkiksi silloin, kun maatalousyrittäjä toimittaa tuottamansa maidon osuusmeijeriin.
Asiakasomisteiset yritykset puolestaan tukevat asiakkaidensa eli itse asiassa perheiden hyvinvointia. Kyse ei ole vain maksetuista jäsenbonuksista vaan kokonaishyödystä laajemmin. Tarjoamiensa palveluiden lisäksi osuuskunta voi edistää toimialueensa kehitystä osallistumalla esimerkiksi erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
Viime kesänä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa järjestettiin Kansainvälisen perheyritysakatemian IFERAn konferenssi, jossa pyrittiin yhdistelemään perheyrittäjyyden ja osuustoiminnan näkökulmia.
Tiimin työskentelyn tavoitteena on Jussilan mukaan miettiä, miten saadaan tehokkuutta ja vaikuttavuutta ihmisten yhteistoimintaan. Osuustoiminnan menestystekijät liittyvät erilaisiin sosiaalisiin ja psykologisiin tekijöihin, jotka kytkeytyvät omistajuuteen. Ot-malli pitää ymmärtää myös sisältä käsin, jotta korkeatasoista ja relevanttia tutkimusta voidaan tehdä.
Työryhmän on lisäksi tärkeää kehittää yhdessä tietämystä muodostaessaan tutkimukseen luotettavia mittareita ja teorioita. Iiro Jussila korostaa, että ilman rahoitusta pätevää ot-yritysten taloustiedettä ei pystytä tekemään. Siksi myös taloudellisten resurssien tulee olla kunnossa.
Tutkimustulokset hyötykäyttöön
Vuosi sitten väitellyt tiimin jäsen Terhi Tuominen käsitteli väitöstutkimuksessaan muun muassa yritysvastuuta sekä voiton tekemisen periaatetta asiakasomisteisissa osuuskunnissa. S-ryhmän alueosuuskaupan verkostoituminen oli puolestaan aiheena Tuomisen vuonna 2006 valmistuneessa gradussa, joten väitöskirja oli sille luonteva jatkumo.
”Asiakasomisteisissa osuuskunnissa ensisijaista ei ole voiton maksimointi, vaan tehdyn voiton avulla pyritään palvelemaan asiakasomistajia paremmin ja olemaan heille paras vaihtoehto”, Terhi Tuominen sanoo.
Terhi Tuomisen puoliso, tutkijatohtori Pasi Tuominen kuuluu hänkin Iiro Jussilan työryhmään. Haastatteluun mies ei kuitenkaan päässyt mukaan, sillä hän osallistui samaan aikaan ot-konferenssiin maapallon toisella puolella Uudessa-Seelannissa, jossa hän esitteli paperin koskien osuuskuntien vastuuraportointia.
Pääkaupunkiseudulta käsin työskentelevä työryhmän jäsen Heidi Forsström-Tuominen tekee puolestaan tiimiyrittäjyyteen liittyvää tutkimusta.
Terhi Tuomisen mukaan LUT:ssa tehdään merkittävää osuustoimintatutkimusta varsin pienillä resursseilla verrattuna ulkomaisiin yliopistoihin. Tiivis sitoutuminen tutkimustyöhön on tästä huolimatta poikinut hyviä tuloksia, arvioi Tuominen.
”Osuustoiminnan arvot ja periaatteet voivat toimia kilpailuetuna, mutta tähän mennessä niitä ei ole vielä tarpeeksi hyödynnetty. Tavoitteena on aina tutkimustulosten hyödyntäminen myös käytännössä eli tarjota työkaluja organisaatioiden käyttöön.”
Osuustoimintayritysten työntekijöitä on osallistunut LUT:ssa muun muassa KATI -Johtamisen täydennyskoulutusohjelmaan, jonka jälkeen he voivat tehdä pro gradun sekä mahdolliset muut puuttuvat maisteriopinnot perusopiskelijana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Osuustoiminnan perusopetusta LUT:ssa ei tällä hetkellä järjestetä, vaan opetus on keskitetty Co-op Network Studies (CNS) -verkostolle. Opiskelijoille osuustoiminnan ja yhteisötalouden verkko-opintoja tarjoavaan verkostoon kuuluu kahdeksan suomalaista yliopistoa ja sitä koordinoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Mikkelissä.
Aidosti kansainvälinen yliopisto
| Provosti on tuttu virka amerikkalaisesta akateemisesta kulttuurista. Hän on yliopiston hierarkiassa toinen heti rehtorin jälkeen. Provosti johtaa yliopiston opetukseen, tutkimukseen ja vaikuttavuuteen liittyviä käytännön toimia. Rehtori vastaa taas yliopiston toiminnasta, strategiasta ja taloudesta laajemmin. |
Iiro Jussila tunnetaan aktiivisena blogi- ja lehtikirjoittajana. Hän toimii lisäksi päätoimittajana ot-tutkimukseen keskittyneessä aikakauslehdessä nimeltä Journal of Co-operative Organization and Management (JCOM), jota kustantaa maailman johtava tiedekustantaja Elsevier. Jussila kuitenkin korostaa, ettei kyseessä ole yhden miehen show.
”Professorin tehtävään kuuluu osallistua alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Se, mitä lausun erilaisissa seminaareissa tai kirjoituksissa, perustuu yleensä tavalla tai toisella tiimimme työhön.”
Ulkomaisista yhteistyökumppaneista Iiro Jussila mainitsee yhdysvaltalaisen Minnesotan yliopiston professori Jon L. Piercen, jonka kanssa hän on kirjoittanut myös kansainvälistä tunnustusta saaneen kirjan psykologisesta omistajuudesta.
Kansainvälisyys on arkipäivää myös Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, jonka opiskelijat edustavat 67 eri kansallisuutta. Lisäksi LUT tarjoaa opiskelijoilleen vaihto-opiskelupaikkoja yli 150 yliopistossa tai korkeakoulussa 40:ssa eri maassa.
Juha-Matti Saksan mukaan kansainvälistymisen myötä lukukausimaksuja voitaisiin periä kaikilta EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Nyt LUT:ssa on meneillään vapaaehtoinen lukukausimaksukokeilu, joka päättyy tämän vuoden lopussa. Hänen mielestään koulutuksesta voisi tehdä jopa ”vientituotteen”, joka toisi yliopistoille kaivattuja tuloja. Maksavat opiskelijat ovat hänen mukaansa myös motivoituneita, sillä maksaessaan 8000 euroa lukuvuodessa, he myös odottavat opetukselta korkeaa tasoa.
Teksti: RIKU-MATTI AKKANEN
Kuvat: JOHANNES WIEHN
Julkaistu OT-lehdessä 15.12.2014.
