 TIINA LINNAINMAAKirjoittaja on Pellervon hallituksen varapuheenjohtaja. |
Nykypäivän sanoja ovat uudistuminen, tarttuminen ajan hetkeen ja eläminen tässä päivässä. Olemme joutuneet oppimaan uusia tapoja toimia, ottamaan uutta teknologiaa käyttöön ja sisäistämään uusia asioita niin valtavalla nopeudella, että heikompia jo hirvittää.
Pitää osata googlata, tietää wikipediat ja hikipediat, pitää olla somessa, facessa ja twitterissä. Asiat pitää hoitaa verkossa, oli kyseessä sitten laskujen maksaminen, varausten hoitaminen, lomakkeiden ja hakemusten täyttö tai ostosten tekeminen. Koneet ja laitteet uusiutuvat huikealla tahdilla. Vanhaa ei vielä osaa kunnolla käyttää, kun jo uusi laite tulee markkinoille. Oma hyvä kännykkä on vasta tullut tutuksi, kun se on auttamatta jo vanhanaikainen ja pitäisi vaihtaa uuteen niiden uusien sovellusten takia. Meidän pitää elää tätä päivää kaikkine nopeine muutoksineen, jos haluamme olla mukana vaikuttamassa, päätöksenteossa tai ihan vain jokapäiväisen elannon hankkimisessa.
Yli 110 vuotta vanhan osuustoiminnankin on täytynyt uudistua vastaamaan tätä päivää sekä jäsenten ja markkinatalouden muuttuneita vaatimuksia. Näin osuustoiminta on Suomessa tehnytkin. Oivina esimerkkeinä ovat uusi osuuskuntalaki ja aivan tuore osuustoimintaverotusta koskeva laki.
Uudessa osuuskuntalaissa varmasti eniten ihmetystä herätti se mahdollisuus, että yksi henkilö voi perustaa osuuskunnan. Miten se voi olla mahdollista, koska osuuskunta yritysmuotona juuri perustuu useamman jäsenen muodostamaan liittoutumaan, mikä avulla haetaan yhdessä etuja jäsenille halutulla sektorilla.
Aika näyttää, kuinka suosituksi tuo mahdollisuus yhden henkilön osuuskuntaan tulee, mutta uskoisin, että jatkossakin useamman jäsenen osuuskunta on se varsinainen ja halutuin osuuskuntamuoto. Uusi osuuskuntia koskeva verolaki sai eduskunnan hyväksynnän joulukuussa viime vuonna. Kaikilta osilta se ei mennyt kuten Pellervo toivoi, vaikka yritimme sen sisältöön vaikuttaa ihan viime metreille saakka. Tämän lain kanssa kuitenkin pystyy tai siis on pystyttävä elämään.
Aivan uutena osuustoiminnallisena aluevaltauksena pitäisin Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ja Tekesin hanketta, missä selvitetään nettimaailmassa eli virtuaalisesti perustettavan työosuuskunnan mahdollisuutta. Eli voisit netissä löytää perustettavalle osuuskunnalle jäseniä, hankkia osuuskunnan tarvitsemaa rahoitusta ja etsiä osuuskunnan tarvitsemat palvelut, esimerkiksi kirjanpidolle. Netissä asiakkaat pystyvätkin löytämään osuuskuntayrityksen juuri sitä palvelua varten, mitä tarvitsevat.
Esimerkkinä vaikkapa kainuulainen ja oululainen yrittäjä, jotka haluavat perustaa siivouspalveluita tarjoavan osuuskuntayrityksen. Jäsenet löytävät toisensa netissä ja perustavat osuuskunnan. Sitten Tampereella asuva kainuulainen on huolissaan yksin asuvasta äidistään ja hänen jaksamisesta. Hän löytää netistä palvelun ja voi ostaa siivousapua äidilleen.
Osuustoiminnallisesti verkossa hoituisivat myös kyläkoulujen säilyttämishankkeet, urheiluseurat eri lajeineen ja kulttuuritoiminta. Tällaiset tutkimushankkeet ovat mitä parhain osoitus siitä, että osuustoiminta elää tätä päivää ja on valmis vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Sinänsä osuustoiminnan tutkimusta ja koulutusta on varaa vielä monin kerroin lisätä. Joitakin kandi-, gradu- ja tohtorinväitöstöitä osuustoiminnasta aina vuosittain tehdään, mutta suhteutettuna Suomen osuustoiminnallisuuteen määrää voitaisiin reippaasti kasvattaa. Lähes kyntämätön sarka meillä kuitenkin on vielä peruskoulun ja keskiasteen oppilaitoksissa ja heidän yrittäjyyskasvatuksen opetuksessa. Eli ei työ kesken lopu.
