Uskolliset jäsenet ovat osuuskunnan tärkeä pääoma. Vanhat osuuskuntatutkijat ovat olleet sitä mieltä, että suurimman hyödyn tuottajaosuuskunnasta saa silloin, kun kaikki mahdolliset tuottajat ovat mukana. Silloin joukkovoima ja suurtuotannon edut ovat suurimmillaan. Tämän ideologian kannattajat pitävät puolella sydämellä mukanaolijoita ja lyhyen tähtäyksen etuja metsästäviä osuuskunta-aatteen hylkiöinä.
Osuustoimintaväki onkin aina vakuuttanut, että jäsenyys on pitkän aikavälin projekti. Vaikka osuuskunnan ulkopuolelta tehdään houkuttelevia tarjouksia, vain mukana olemalla jäsenyys kantaa huonojenkin aikojen ylitse.
Mikä merkitys jäsenuskollisuudella ja osuuskunta-aatteella vielä on, ja onko niissä havaittavissa muutoksia? Olemme keränneet TNS -Gallupin avustuksilta vuosina 2010 ja 2013 aineistot, jossa kummassakin yli tuhannelta vastaajalta kysyttiin mielipiteitä osuuskunnista.
Osuustoiminta-aate on vielä voimissaan. Noin puolta vastaajista voidaan pitää ”osuuskuntauskollisina, jota kuvasivat muun muassa väittämät ”osuuskunta-aate pitää minut jäsenenä” tai ”tuottajaosuuskunnan jäsenyys antaa minulle suojan suurien ostajien markkinavaltaa vastaan”. Noin viidennestä tuottajista voidaan kuvata ”business -orientoituneiksi. Tätä kuvasivat väittämät: ”osuuskunnan jäsenyys on minulle puhdas liikesuhde” ja ”jos saan samat edut tilani tuotteista toiselta ostajalta, ei minulla ole estettä vaihtaa ostajaa”. Näiden kahden ryhmän keskinäinen suhde ei ole tarkastelujaksolla juurikaan muuttunut.
Ostajan vaihtajia oli kolmivuotisjaksolla hieman yli viidennes. Vastanneista yhdeksän prosenttia oli vaihtanut kahdesti tai useammin. Yli puolet vastaajista oli yllä esitetyn: ”jos saan samat edut tilani tuotteista toiselta ostajalta, ei minulla ole estettä vaihtaa ostajaa” kanssa osittain tai täysin samaa mieltä. Jäsenuskollisuus on keskimääräistä löysempää lihantuottajien ja sellaisten jäsenten keskuudessa, jotka kuuluvat useisiin osuuskuntiin.
Vain yhteen osuuskuntaan kuuluvat luottavat vahvasti osuuskuntansa toimintaan. Heistä useimmat vastustavat toiminnan kansainvälistymistä ja pörssiin listautumista. Tässä ryhmässä on paljon maidontuottajia, etenkin pienehköjä sellaisia.
Toinen uskollisten ryhmä on osa-aikaviljelijät. He ilmeisesti näkevät, että osuuskunta on luonteva ja luotettava apu hankinnoissa, joiden tekemiseen he eivät ole välttämättä yhtä perehtyneitä kuin ”täydet” viljelijät.
Luottamusta pidetään yleisesti tuottajaosuuskuntien jäsensuhteiden peruspilarina. Selvä enemmistö oli täysin tai osittain samaa mieltä väittämän ”luotan enemmän kaupankäyntiin osuuskunnan kuin osakeyhtiön kanssa”. Tosin miltei 90 prosenttia allekirjoitti väittämän, jossa sanottiin luottamuksen olevan tärkeä kaikessa kaupankäynnissä. Yli puolet hyväksyi väittämän: ”osuuskunnan jäsenten tulee pitää yhtä, vaikka se ei aina olisikaan yksittäiselle jäsenelle kannattavaa”.
Osuuskuntien jäsenuskollisuus näyttää olevan korkeammalla tasolla kuin useissa muissa eurooppalaisissa maissa. Uskollisimpia jäseniä ovat yleensä vanhimmat ja konservatiivisimmat. Helpoimmin osuuskunnan jättävät suuret tilat, joilla on suhteellisen nuori isäntä. On selvää, että tällaisille tiloille on helpointa pärjätä osuuskunnan ulkopuolella. Suurten lähdöstä tosin kärsivät eniten pienimmät osuuskuntiin jäävät. Vain vajaa viidesosa vastaajista olisi valmiita antamaan suurille jäsenille pieniä suuremman päätösvallan.
Vakaasta jäsenuskollisuustilasta huolimatta lähtöherkkyys näyttää siis keskittyvän nuoriin, dynaamisiin ja keskimääräistä suurempiin tiloihin. Tästä voi päätellä, että ilmiö on ennemminkin kasvamassa kuin vähenemässä. Pitäisikö osuuskuntien olla huolissaan tästä? Minusta pitäisi. Jo Ruotsissa esitetään purevaa kritiikkiä osuuskuntien jäsensuhteita kohtaan. Muun muassa Arlan osalta on viimeisten kuukausien aikana ollut useita kirjoituksia, jossa sitä syytetään jäsenkunnastaan vieraantuneeksi ja tunteettomaksi.
Noin 60 prosenttia tähän suomalaiseen kyselyyn vastanneista oli täysin tai osittain samaa mieltä väittämän ”osuuskuntien ammattijohto on vieraantunut jäsenistään” kanssa. Kaupankäynnissä osuuskuntien kanssa eivät vastaajat juurikaan nähneet eroja kaupankäyntiin muiden yritysten kanssa. Sama pätee johtamistapaan.
Toisin kuin muilla toimialoilla maataloustuotannolle on ominaista, että tuottajat eivät koe olevansa kilpailutilanteessa keskenään. Tutkimusaineisto antaa tukea tälle väittämälle. Alle kymmenen prosenttia kokee saman tuotantosuunnan naapurinsa kilpailijana ja vain kolme prosenttia muut saman osuuskunnan jäsenet.
Sen sijaan puolet vastaajista pitää saman tuotantosuunnan viljelijöitä naapurimaissa kilpailijoina ja vielä useamman mielestä tunne kilpailusta on lisääntynyt. Vaatiiko tällaisen tunteen lisääntyminen huomiota kansainvälistyvissä osuuskunnissa?
Kyselyn perusteella näyttää siltä, että suomalaisten tuottajaosuuskuntien jäsenistössä vallitsee kuitenkin rauhallinen olotila. Luottamus ja uskollisuus ovat arvossaan. Aineisto antaa silti viitteitä siitä, että tilanne ei itsestään säily tällaisena ikuisesti.
En väitä, että meillä jäsensuhteet on hoidettu huonosti. Tosiasia kuitenkin on, että jäsensuhteista kannattaa pitää hyvää huolta jo silloin, kun ne ovat vielä valtaosin kunnossa. Lisäksi osuuskunnissa täytyy miettiä, mikä on tulevaisuudessa osuuskunnan jäsenilleen tarjoama kilpailuetu muihin yrityksiin verrattuna. Kyselyn perusteella joutuu myös kysymään, tarvitaanko osuuskunnissa räätälöintiä nuorten, keskimääräistä dynaamisempien ja suurempien jäsenten sekä kansainvälistyvien osuuskuntien jäsensuhteisiin.
Teksti: PETRI OLLILA
Kuva: TAPANI LEPISTÖ
