Pörssiin listautuminen ja siihen liittyen osakeanti tai -myynti on paljon käytetty ja juuri nyt erityisen suosittu operaatio – mutta vain osakeyhtiöille. Osuuskunnille ei tähän mennessä ole ollut sijaa arvopaperipörssin majatalossa. Tilanne voi jatkossa aivan hyvin muuttua, koska osuuskuntalaki tuntee myös pörssiosuuskunnan. Minkä ihmeen pörssiosuuskunnan? Miksi, keitä varten ja miten osuuskunta voisi tarvita pörssiä, keinotteluunko?

 

Miksi yritykset päätyvät pörssiin

”Pörssi on markkinapaikkojen kuningas. Sinne hakeutuvat yrityksistä parhaat.” Näin kerrotaan Pörssilistautujan uuden käsikirjan alkusanoissa. Käsikirjan mukaan pörssilistautumista voi hakea julkinen osakeyhtiö (oyj). Tämä on puutteellinen tieto, mutta erehdys on ymmärrettävä, koska pörssiyritykset ovat tällä hetkellä Suomessa kaikki osakeyhtiöitä. Nämä yrityksistä parhaat eivät ole sattumalta pörssiyhtiöitä, vaan ne ovat tarkoituksella ja yksityiskohtaisen valmistelun pohjalta hakeneet itse pörssilistausta.

Yritykset voivat haluta pörssiin erilaisista syistä. Tärkeimpiä perusteita ovat parempi kyky hankkia oman pääoman ehtoista lisärahoitusta esimerkiksi kasvuun tai tuleviin investointeihin sekä mahdollisuus saada yritykselle reaaliaikainen käyvän arvon määritys. Pörssiyrityksen päivän arvon voi katsoa netistä tai lehdestä. Mutta päivän arvo ei ole tae tulevasta. Toisinaan yritys noteerataan julkisesti sen tähden, että pääomistajien tavoite on myydä omistuksensa parhaalla mahdollisella hinnalla.

Julkinen noteeraus on hyödyllinen myös silloin, kun yritys haluaa lisätä tunnettuuttaan ja vetovoimaansa asiakkaiden tai uusien rekrytoitavien työntekijöiden suuntaan. Henkilöstön palkitsemisessa tai sitouttamisessa pörssinoteeraus on hyödyllinen, koska työntekijöille voidaan antaa omistusosuus yrityksestä – jopa osakeyhtiössä. Näin toimivat edelläkävijäfirmat, ja lopputulos muistuttaa piirun verran osuuskuntia, joissa omistus voi olla osin tai kokonaan työntekijöillä.

 

Eikö osuuskunta saa rahaa ilman pörssiäkin

Suomalaisten isojen ja perinteisten osuuskuntien omavaraisuus on yleensä keskiarvoyrityksiä korkeampi eli ne ovat vähävelkaisia. Vähävelkaisuuden taustalla on usein kannattava toiminta tai vähäiset investoinnit taikka molemmat. Yhdeksi syyksi vähävelkaisuuteen on arvioitu sitä, että osuuskunnilla on heikommat mahdollisuudet saada muuta kuin velkarahaa eli uutta pääomaa, kun siihen tulee tarve. Jos toiminta ei kannata, uusia jäseniä voi olla vaikea saada ja vanhoilta jäseniltä voi olla vaikea saada lisää osuuspääomaa – päinvastoin jäsenet voivat kaikota ja viedä pois osuuspääomasijoitusrahansa. Tarvitaan siis puskuria pahan päivän varalle.

Toisaalta menestyvät osuuskunnat pystyvät kartuttamaan omaa pääomaansa ylivoimaisen kätevällä tavalla, kun säännöt vain antavat mahdollisuuden. Katsotaan vaikka yli 100 000 jäsenen Metsäliitto Osuuskuntaa, joka kerää lisää osuuspääomarahaa yritykselle puuta myyviltä jäseniltään. Metsänomistajat jättävät kaupparahoista mieluusti osan osuuspääomaksi osuuskunnalleen, joka maksaa sijoitukselle kunnon koron.

 

Mitä järkeä on siis pörssiosuuskunnassa

Myös osuuskunnat voivat haluta olla toimialansa parhaita ja tunnetuimpia yrityksiä – joka suhteessa. Osuuskunnillakin voi olla strategisena, pitkän tähtäimen tavoitteena kasvaa markkinoita nopeammin ja investoida sen mukaisesti, paljon. Joissakin osuuskunnissa ajatellaan myös sitä, miten hyvin osuuskunnan osuuden noteeraus epävirallisella markkinapaikalla – esimerkiksi Privanet – vastaa sen käypää, julkisen noteerauksen kautta muodostuvaa arvoa. On jopa osuuskuntia, jotka haluavat palvelukseensa toimialan osaavimmat ihmiset.

Tällaisille osuuskunnille ei enää riitä se, että rahoitusta kasvuun kerätään hyvää tulosta tekemällä tai jäseniltä osuuspääoman korotuksella. Niille ei riitä sekään, että osuuskunta omistaa äänivallan yhtiössä, jonka vähemmän äänivaltaa omaavat osakkeet noteerataan pörssissä.

Tällaiset osuuskunnat voivat jatkossa hakea pörssinoteerausta yksinkertaisesti siksi, että pörssi on ainut keino päästä samalle viivalle toimialan muiden, pörssissä listattujen yritysten kanssa. Totta kai ne haluavat samanaikaisesti säilyttää ja vahvistaa niitä kilpailuetuja, joita osuuskuntamuotoinen yritys tarjoaa – ja joita kaikki yritykset tulevaisuudessa haikailevat: oikeudenmukaisuutta, omavastuisuutta, yhteistoimintaa ja jopa demokratiaa.

Jotain vaativaa, jotain huonoa – pörssiosuuskunnan miinukset

Pörssiyrityksen elämä on kovaa ainakin niille, jotka yrityksessä vastaavat toiminnan lakien, sääntöjen ja määräysten mukaisuudesta. Vastuut, toimintatavat, viestintä ja raportointi on pystyttävä kehittämään sellaisiksi, että ne täyttävät tasapuolisuuden, läpinäkyvyyden ja eri viranomaisten tiukat vaatimukset. Oikeastaan kyse on koko organisaatiota ja toimintakulttuuria koettelevista haasteista.

Pörssiosuuskunnan verotus on vähäisin poikkeuksin yritykselle samanlaista kuin pörssin ulkopuolella, yhteisöveroprosentti on vuoden 2017 tilanteessa 20. Mutta ylijäämän saajan, siis osuuskunnan omistajajäsenen verotus kiristyy prosentuaalisesti paljon, euroissa vähemmän.

Tuloverotuksen miinuksista huolimatta kokonaisuus ratkaisee: jos julkinen noteeraus tarjoaa paremman kilpailuaseman, toimivamman rahoituskanavan, parhaimmat osaajat ja oikeimman mahdollisen arvostuksen osuuskunnalle, valintaa ei ole vaikeaa arvata.

JUKKA SUVITIE
Kirjoittaja on varatuomari ja PI-johtamiskoulun toimitusjohtaja.