EU-maiden osuustoimintaorganisaatioiden yhteistyöelin Cogeca järjesti 29.11. Brysselissä seminaarin digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämisestä maatalous- ja ruokaketjussa.

Cogecan puheenjohtaja, maanviljelijä Thomas Magnusson Ruotsista avasi seminaarin ja korosti, että digitalisaation mahdollisuuksien tehokkaassa hyödyntämisessä osuuskunnilla voi olla iso rooli. Maatalousosuuskunnat ovat avainpelaajia maatalous-ruokaketjun digitalisaatiossa. Mahdollisuudet täytyy käyttää hyväksi. Monilla tiloilla digitalisaation hyödyntämisessä ollaan vasta alussa.

Tilintarkastus- ja konsultointiyhtiö PwC on Ranskassa tutkinut jo usean vuoden ajan maatalousosuuskuntien tilaa ja kehittymismahdollisuuksia.

Tutkimuksessa on ollut myös mukana ylikansallisia osuustoiminnallisia yrityksiä. Peter Hoijtink kertoi, että yritys on tunnistanut viisi keskeistä trendiä, jotka tulevat muuttamaan osuuskuntien toimintaympäristöä seuraavien 30 vuoden aikana. Nämä ovat väestön kasvu, kansainvälistyvät yritykset, kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja teknologiset läpimurrot.

Keskeinen kysymys on, miten kaikki suut tulevaisuuden maailmassa pystytään ruokkimaan. Etenkin kaupungistumisen myötä länsimaiset ruokailutottumukset leviävät kaikkialle maailmaan. Maito, liha ja kananmunat kasvattavat kulutustaan. Kuluttajien keskuudessa on toisaalta myös paljon epäluuloa elintarvikkeiden tuotantotapoja ja laatua kohtaan. Halutaan erilaisia vaihtoehtoja. Sosiaalinen media on tässä tehokas vaikuttaja.

Cogecan puheen­johtaja Thomas Magnusson kannusti tuottaja­osuuskuntia hyödyntämään digitalisaation mahdollisuuksia ruokaketjussa. Kuva Copa-Cogeca.

Suurimmat innovaatiot vasta tulossa

Vaikka protektionismi tuntuu olevan maailmassa nousussa jälleen Yhdysvaltain nykyhallinnon aikana, globalisaatio ja ylikansalliset yritykset ovat pitkällä aikajänteellä kuitenkin pysäyttämätön trendi. Teknologisessa kehityksessä ei vaikuttajana ole vain digitalisaatio vaan muukin tekninen kehitys. Näiden yhdistelmänä syntyvät tärkeimmät tulokset.

Toinen PwC:n alustaja Babtiste Bannier painotti, että digitalisaatio ei ole uutta viljelijöille. Monien palveluiden käytössä viljelijät ovat olleet etulinjassa esimerkiksi GPS-teknologian käyttämisessä. Robotteja näkee tiloilla, mutta vielä ollaan varhaisen kehittymisen vaiheessa. Robottien kehitys tulee lähivuosikymmeninä olemaan nopeaa. Tarkkuusviljelyssä suurimmat innovaatiot ovat vasta tulossa. Tuotantopanosten käyttö parhaimpaan aikaan, paikkaan ja määrältään optimaalisesti auttaa vähentämään kustannuksia.

On tietenkin huomioitava, että osuuskuntien jäsenet ovat erilaisia. Kaikki eivät ole yhtä innostuneita uusista menetelmistä ja välineistä. Siksi digitalisaation voittokulku edellyttää laitteiden ja ohjelmien helppokäyttöisyyttä.

Bannier muistutti, että digitalisaatio ei ole arvo sinänsä, vaan kombinaatio välineistä, joilla pyritään saamaan aikaan enemmän vähemmällä. Huono prosessi ei muutu paremmaksi digitalisaation kautta.

 

Maatalousdatan arvo

Nykyaikaisissa koneissa maatiloilla syntyy dataa, jonka arvoa ei viljelijät vielä tunnista. Esimerkiksi leikkuupuimurien tai lypsyrobottien keräämät tiedot ovat erityisen arvokkaita, jos ne yhdistetään muuhun tietoon. Siinä osuuskunnilla voi olla iso rooli. Kun yhdistetään esimerkiksi peltotason dataa ennustemalleihin, voidaan saavuttaa merkittäviä läpimurtoja. Osuuskunnat keräävät jo ja niillä on mahdollisuus kerätä valtavia määriä dataa jäseniltään.

Datan käyttö tilatason ja tuotekehityksen tarpeisiin sisältää paljon mahdollisuuksia. Mahdollisuudet yhteydenpitoon jäseniin ja jäsenten välillä sekä vastaavasti yritysten työntekijäpuolella voivat kehittyä valtavasti. Hojtnik kannusti, että alan kehitys on nopeaa ja ne, jotka ovat takamatkalla, voivat halutessaan nopeasti saavuttaa muut. Liikkeellelähtö tapahtuu datan keräämisen aloittamisella.

Blockchain eli lohkoketju on tällä hetkellä hyvin kiinnostava keino muun muassa tuotteiden alkuperän ja tuotantomenetelmien varmistamisessa. Se mahdollistaa tuoteketjun läpinäkyvyyden. Lohkoketjussa esimerkiksi eläintä koskeva tieto kerätään talteen sähköiseen kirjanpitoon, joka on jaettu useisiin kanaviin ja lähteisiin. Siihen ei siksi voi tehdä väärennöksiä, koska joku toinen huomaisi sen. Eläin identifioidaan korvamerkissä olevan DNA-tunnisteen avulla. Tämä menetelmä on jo kokeiltavana.

Datan keräämiseen liittyy myös yksityisyyden suojaan ja omistusoikeuteen liittyviä näkökohtia. Miten turvataan tiedon tuottajan oikeus tietoon ja miten esimerkiksi pienoishelikopterin, dronen, kasvavassa käytössä voidaan turvata viljelijöiden yksityisyys?

Drone voi olla välineenä arvioitaessa kasvuston terveyttä, kastelutarvetta, sadonmuodostusta, kasvinsuojelutarvetta ja sitä voidaan jopa käyttää kylvöön ja lannoitukseen. Mutta samalla tallentuu myös muuta tietoa.

Copa-Cogeca on tehnyt komissiolle aloitteen maatalousdatan omistusoikeutta koskevien säädösten laatimisesta. Järjestön lähtökohtana on, että datan omistusoikeuden tulee yksiselitteisesti olla viljelijällä. Komissiossa aloite on saanut vastakaikua, eikä näkökulmaa ole aiemmin huomioitu unionin lainsäädännössä. Tulevana keväänä on odotettavissa maatalousdataan koskevia säädösesityksiä komissiolta.

Panelistit vasemmalta: Michael Reininger, Saksa, Fotis Chatzipapadopoulos, Kreikka, Rafael Sanchez De Puerta, Espanja, keskustelun moderaattori Fotis Filippopoulos, Harrij Schmeitz, Hollanti ja Sören Mögelvang Nielsen, Tanska. Kuva: Tarja Bäckman

Teknologia väline, ei päämäärä

Seminaarin lopuksi käydyssä paneelikeskustelussa oli mukana edustajia viidestä jäsenmaasta. Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kaikissa jäsenmaissa on erikokoisia ja digitaalisten valmiuksiensa osalta erilaisia tiloja. Isoilla maatiloilla tässä ollaan pidemmällä samoin kuin maataloustuotteiden jalostusteollisuudessa. Digitalisaation soveltamista kunkin omiin tarkoituksiin on vaikeampi hahmottaa.

Useammin digitalisaatiota katsotaan asiakkaan näkökulmasta; mitä he tarvitsevat ja haluavat. Voidaan seurata asiakastietoja, tarjota heille kohdistettuja etuja jne.

Harrij Schmeitz hollantilaisesta Fresh Produce Centeristä kärjisti, että datan omistusoikeutta tärkeämpi keskustelunaihe on, mitä minä voin tehdä datalla oman tilani kehittämiseksi. Hänen mukaansa ei kannata ensisijaisesti murehtia, että joku vie datasi, vaan miettiä, teetkö siis jotain omalla datallasi. Tiedon keräämisen ja käsittelyn kautta kukin voi hahmottaa oman toimistansa vahvuuksia ja heikkouksia.

Hän painotti myös, että lopputuotteen arvo ei ole siinä mitä näet, vaan sen tarinassa ja tiedossa, jonka voit antaa hyödykkeen tuotannosta. Se on tietoisuutta, toteennäyttämistä, Jos ei käsitellä tuotantoketjun tietoja, jokainen tomaatti on samanlainen. Tiedon kerääminen ja käyttäminen mahdollistavat tuotteiden erilaistamisen.

Saksa on maailmanmestari monessa asiassa, kuten auton rakennuksessa kertoi Michael Reininger Saksan osuustoiminnallisesta yhteistyöorganisaatiosta DRV:stä. Isot yritykset ovat pitkällä digitalisaatiossa. Mutta Saksan maatalous on hyvin moninainen isoista yrityksistä pieniin. Monet ihmiset eivät ymmärrä, mitä digitalisaatio on. Asiaa pitää aukaista ja konkretisoida ihmisille. Teknologia on väline, ei päämäärä. Esimerkiksi robotteja kehitetään nykyään aloille, jonne ihmiset eivät haluavat töihin.

Søren Møgelvang Nielsen Danish Agrosta kuvaili Tanskan olevan jo hyvin kehittynyt maatalousmaa. Maatilat ovat siellä keskimäärin isoja, joten tietysti näillä on myös kiinnostusta lisätä kansainvälistä kilpailukykyään myös digitalisaation avulla. Yritykset on jo trimmattu hyvin tehokkaaksi. Mahdollisuuksia ja kiinnostusta on kapeisiin erikoistuotteiden sektoreihin. Esimerkkinä digitalisaatiosta hän nosti esille viivakoodit. Olisiko tuotteissa, kuten torjunta-aineissa, olevia viivakoodeja mahdollista lukea myös tiloilla ja näin helpottaa tuotanto- ja varastokirjanpitoa?

Espanjan ja Kreikan edustajat paneelissa kertoivat, että alkutuotantosektori on maissa vielä aika takamatkalla digitalisaation kehityksessä.

Jaa artikkeli