Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani Ritva Toivonen: Osuustoimintaopetus modernin ajan kärjessä

Teksti: SAMI KARHU | Kuva: MATTI KETOLA
Jaa artikkeli

Osuustoiminta istuu hyvin tiedekuntaamme. Onhan meillä myös taloustieteen laitos. Elinkeinosektoreista osuustoiminta on vahvaa erityisesti maa- ja metsätaloudessa ja näihin liittyvissä elinkeinoissa. Miksi siis ei sopisi juuri meille!”

Näin sanoo Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaanina 2018 aloittanut MMT Ritva Toivonen. Monet OT-lehden lukijat tuntevat hänet PTT:n metsälinjan tutkimusjohtajana 1997-2007.

Fiksu integroituminen opiskelijan opintopoluille, mielenkiintoisuus, jatkuva muutos ja kehittyminen sekä tehokkuus ovat sanoja, joilla Toivonen kuvaa tulevaisuuden opetusta, kestävyyttä unohtamatta. Se koskee myös osuustoimintaopintoja.

 

Coop Network Studies

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on ratkaisevassa asemassa koko Suomen osuustoiminta-opetuksen järjestämisessä, koska se on nivelkohdassa kymmenen yliopiston verkostossa, joka tuottaa Coop Network Studies -opinnot. Tiedekuntaan kuuluvassa Ruralia-instituutista koordinoitu osuustoimintaopetus toimii Toivosen mielestä hyvin. Suosio on vieläpä viime vuosina kasvanut. ”Ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään uhkaa. Pitää katsoa yhdessä osuustoimintaliikkeen kanssa, miten jatkossa saamme puolin ja toisin parhaan lisäarvon opetuksesta ja miten se nivoutuu tiede-kunnan kokonaisuuteen.”

Toivonen taustoittaa, että tieteen tulee jatkossa integroitua yhteiskuntaan aiempaa tiiviimmin. Valtion perusrahoitus on vähentynyt ja siten muun rahoituksen merkitys kasvanut ja kasvaa edelleen mm. säätiöistä ja elinkeinoelämältä. Myös kansainvälisten rahoitushakujen merkitys kasvaa. ”Tarvitsemme tieteellisesti kilpailukykyistä tutkimusta keskeisiin kysymyksiin, mikä edellyttää korkeatasoisia tieteentekijöitä. Maatalous- ja metsätieteellinen korkein opetus ja tutkimus tarvitsee edelleen tulevaisuudessakin monenlaista paljon voimavaroja vaativaa infrastruktuuria, muun muassa laboratorioita, Viikin tutkimustilan ja Hyytiälän metsäaseman. Hyytiälässä on myös matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanssa yhteisen ilmastonmuutostutkimuksen (Inar) globaalia kärkeä oleva tutkimusinfrastruktuuri.”

 

Biotaloustiedekunta

Toivonen kertoo, että tiedekunta tekee uuden strategian, jossa biotalous on vahvasti esillä. Lähtö-kohtana on olla biotaloustieteen tutkimuksen ja opetuksen ykköstoimijoita kansainvälisellä tasolla. ”Olemme biotaloustiedekunta ja biotalous tarkoittaa talousjärjestelmää, joka perustuu kestävästi tuotettujen uusiutuvien materiaalien, kuten metsät ja maatalous, arvoverkostoihin ja kiertotalouteen.”

Iskusanoja ovat kestävyys, säästö ja kierrätys – pois fossiilitaloudesta. Tätä tukee hyvin myös se, että yliopiston kestävyystieteiden instituutti HELSUKsen koordinaatio siirtyi tänä vuonna maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.

Myös toiminnan kehittämisen ja tehostamisen haaste on yliopistossa selvä. Pitää hakea fokusalueet, joilla tiedekunta on erityisen vahva.

Toivosen mukaan yliopiston ja elinkeinoelämän yhteistyölle on paikka, joka tekee osuustoiminnan ja yritykset opiskelijoille tutuksi käytännön tasolla.

”Voimmeko luoda harjoittelukonsepteja. Kun opiskelija tietää, että tietyltä kurssilta pääsee harjoittelemaan, se lisää mielenkiintoa opintoja koh-taan. Se myös auttaa opiskelijaa löytämään oikeasti oman jutun, joka taas auttaa ripeässä siirtymisessä työelämään.” Toivonen piirtää kuvaa myös kokonaisesta biotalouden tuotantotalousohjelmasta.

Toivonen muistuttaa, että yliopistossa ei ole enää pysyviä oppituoleja. Aina kun tehtävä vapautuu, erikseen harkitaan, että täytetäänkö tehtävä ja millä painotuksilla. Uudistuminen vaatii Toivosen mukaan tällaista uudelleen suuntaamista. ”En näe ongelmaa, etteikö osuustoimintaopetus toimisi meillä myös jatkossa. Ruralia näyttää olevan hyvä paikka osuustoimintaopintojen koordinaatiolle. Osuustoimintaopetus on modernin ajan kärjessä laajan digiopetustarjonnan myötä selkeämmin kuin moni muu! Ruraliassa on löydetty tehokas keino toimia ja huolehtia opetuksen saatavuus valtakunnallisesti, kun lähes koko yliopistokenttä on mukana.”

Tulevaisuus on jatkuvan uuden oppimisen maailmaa. Perustana tulee yliopistoissa olla tietysti kandidaatin tai maisterin tutkinto, jonka päälle spesialisoidutaan pitkin työelämän kaarta. Tiedekunnassa pohditaan, mitkä ovat keinot vastata tähän muutokseen. Osuustoimintaopetus on jo avoin myös tutkinnon suorittaneille ja työelämässä oleville. Kyse on työuran aikaista uuden tiedon hankintaa tukevaa täydennyskoulutuksesta, joka on vahvasti verkkopohjaista. Opiskelu itsessään on myös sosiaalisten verkostojen luomista, muistuttaa Toivonen.

 

Dekaani, dosentti, MMT Ritva Toivonen

”Tehokas tiedontuotanto on tärkeää. Hyvälle tieteelle on tärkeä olla tiiviissä vuorovaikutuksessa elävän elämän kanssa. PTT:n 11 työvuotta oli hienoa ja innostavaa aikaa. Silloin rakensimme metsäalan tutkimusryhmän. Opin paljon. Arvostin vuorovaikutusta koko metsä- ja maatalousalan arvo-ketjun kanssa alkutuotannosta yrityksiin.”

PTT:ltä Toivonen siirtyi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapioon. Siellä luodaan tutkimukseen perustuvia parhaita käytäntöjä metsänhoitoa varten. Se merkitsi käytännössä metsänhoidon ohjeita ja metsäpolitiikan toimeenpanon tukea sekä koulutusta. ”Vedin opettavaisen projektin, jolla Tapio ja metsäkeskukset eriytettiin ja Tapio yhtiöitettiin. Sitten seurasi edelleen askel lähemmäs elinkeinoelämää, kun toimin vuoden Rauman kauppakamarin toimitusjohtajana. Samalla koordinoin puu-rakentamisen liiketoiminnan tutkimushanketta Helsingin yliopistossa.”

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaanin paikka tuli auki.

”Tieteenteko vei pidemmän korren, mahdollisuus päästä luotsaamaan biotaloustiedekuntaa tulee eteen vain kerran.”

Toivonen oli opiskellut tiedekunnassa ja väitellyt puukaupallisella teemalla.

Toivosen kausi dekaanina alkoi 2018 ja kestää neljä vuotta. Toivonen toivoo hyvää ja tiivistä yhteis-työtä tiedemaailman lisäksi koko arvoketjun kanssa alkutuotannosta kuluttajaan.

”Muutos on aina mahdollisuus, vaikka yleensä se ei helppoa olekaan.”

Biotalouden yhteiskunnallinen merkitys on ekologisen heräämisen, ilmastokriisin ja globaalin väestönkasvun vuoksi noussut sille kuluvaan arvoonsa. ”Tämä on biotalouden ydintiedekunta,” päättää Toivonen selvästi uudesta tehtävästään innostuneena.<

Left Menu Icon
Right Menu Icon