Lähes kuusikymmentä henkeä oli kokoontunut seuraamaan KTM Antti Talosen väitöstilaisuutta perjantaina 26.10. Tampereen yliopistolle. Tilaisuus alkoi akateemiseen tapaan vartin yli 12. Pientä jännityksen ja historiallisuuden tuntua oli ilmassa, olihan alkamassa väitös aiheesta, jota ei lähes 900-vuotisen keskinäisen vakuutushistorian aikana ole käsitelty. Vastaväittäjänä toimi professori Tommi Laukkanen ja kustoksena professori Hannu Saarijärvi.

Kuulijoiden joukossa oli edustus kaikista tahoista, jotka olivat olleet myötävaikuttamassa väitöskirjan syntymiseen. Ilahduttava määrä opiskelijoita oli myös saapunut paikalle. Väittelijä Talonen aloitti alustuksensa yllättävällä tarinalla omasta suvustaan. Eräs suvun vanha jäsen oli 1920-luvulla todennut, ettei jalallakaan astu osuuskauppaan. Toinen taas oli vankasti linjalla: ”Näin tekee osuuskauppaväki”. Talonen vertasi tarinaa nykypäivään ja totesi, että näkemys kuluttajan roolista on tänä aikana muuttunut merkittävästi.

Väitöstutkimuksen kohteena oli asiakasomistajuus keskinäisissä vakuutusyhtiöissä. Talonen määritti tutkimuskohteen kolmella tavalla: (a) kyse on asiakkaiden omistamasta yritysmallista (b) yrityksen toiminta ja prosessit tuottavat asiakkaille hyötyä palvelujen käyttämisen kautta ja (c) yritys toimii vakuuttamisen ja riskienhallinnan kentällä. Keskeinen tutkimustulos oli, että vakuutusyhtiöissä omistajuuden tunnetta tulisi kehittää.

Alustusta seurasi vastaväittäjän puheenvuoro. Hän piti Talosen työtä mielenkiintoisena ja ansiokkaana tuoden esille, kuinka Suomi on osuustoiminnallinen maa, mutta samalla osuuskuntien määrä yrityskentässä on marginaalinen. Hän selvensi, kuinka osuuskuntamalli poikkeaa muista siten, että asiakkaat omistavat yhtiön. Väitöksen mielenkiintoisena kohtana hän piti sitä, kuinka Talosen pohdinta psykologisesta omistajuudesta liimaa hyvin käytännön ja teoriaan yhteen. Erityisenä ansiona Laukkanen piti väitöskirjan alkuosassa esiteltyä kirjallisuuskatsausta.

Kehujen vastapainoksi vastaväittäjä esitti tiukkoja kysymyksiä: Miksi motiivia väitöstyöhön ei ole haettu teoriasta, vaikka selviä tutkimusaukkoja on olemassa? Onko olemassa erillistä vakuutustiedettä? Miksi tutkimus ei ole syväluotaava? Miten määritellä osuustoiminnallinen omistajuus? Väittelijä Talonen selvisi vastaväittäjän tentistä hienosti. Hän vastasi kysymyksiin ytimekkäästi ja totesi realistisesti asiat, joista ei ole tutkittua tietoa.

Väitös huipentui vastaväittäjän loppukysymykseen KTM Antti Taloselle: ”Mitä väitätte väitöskirjassanne?”

Talosen vastaus kiteytyi kolmeen asiaan: ensiksi, psykologinen omistajuus on sisäänrakennettu asiakas-
omisteisen yhtiön tarkoitukseen; toiseksi, asiakasomistajien kokema omistajuuden tunne ei välttämättä kehity ja kolmanneksi, vakuutusyhtiöissä tulisi tarkastella yhtiön eri osa-alueita ja niiden kyvykkyyksiä edesauttaa omistajuuden tunteen kehittymistä.

Väitöstilaisuus oli intensiivinen, kiintoisa ja opettava. Väittelijän ja vastaväittäjän debatti avasi väitöstyön sisältöä ja aiheen jatkokehitystarpeita. Kustoksen rooli yli kaksituntisen debatin keskellä oli helppo: avata ja päättää väitös sekä kutsua vieraat ansaituille kakkukahveille.

Ovi auki jatkotutkimuksille

Osuustoimintakeskus Pellervon hallituksen puheenjohtajan Petri Pitkäsen mielestä Antti Talosen tutkimus on mielenkiintoinen kahdesta eri syystä.

”Keskinäisyyttä ei ole merkittävästi tutkittu. Toisaalta omistajuuden tunteen kehittämisen havainnot ja tarve omistajuuden tunteen kehittämiseen keskinäisessä toiminnassa on asiakas­omistajuuden ytimessä.”

Pitkäsen mukaan tarvitaan ulkopuolista riippumatonta tutkimusta, jotta asiakasomisteinen liiketoimintamalli saadaan pysymään ajassa mukana.

”Keskinäisyys on vakuutusliiketoiminnan osuustoimintaa. Keskinäisyys on sanana vanha, mutta suhteellisen tuntematon käsitteenä suuren yleisön keskuudessa”, toteaa Pitkänen ja muistuttaa:

”Antin tutkimus avaa mahdollisuuden myös jatkotutkimuksille, joihin toivottavasti tartutaan.”

Jaa artikkeli