Suomessa kohistiin vuonna 2013 kauppaketjujen omien merkkien epäeettisesti tuotetuista mehutiivisteistä ja tonnikalatuotteista sekä halvimpien vaatetehtaiden surkeista työoloista. Myös muutamien yritysten ja niiden omistajien ns. aggressiivinen verosuunnittelu joutui tulilinjalle.

Bangladeshilaisessa vaatetehtaassa kuoli kymmeniä naisia, kun siellä puhkesi tulipalo ja töissä ahertaneet naiset olikin lukittu sisään. Bangladeshin kaltaisia riskimaita ovat useimmat Aasian ja Afrikan kehitysmaat, joissa tehtailijat voivat loukata jopa ihmisoikeuksia kilpaillessaan maailmanmarkkinoilla mahdollisimman halvoilla hinnoillaan.

Sekä S-ryhmä että Kesko ottivat nyt tilanteen hyvin vakavasti. Thaimaassa käytiin paikan päälläkin tehtaisiin tutustumassa ja keskustelemassa johdon, henkilöstön edustajien sekä viranomaisten kanssa.

Auditoinnit eivät yksin riitä

Suomessa suuret kaupparyhmät ovat maailmanmarkkinoilla pieniä. Siksi molemmat tukeutuvat ostoissaan pääasiassa kaupan alan yhteisiin BSCI-auditointeihin. S-ryhmä hyväksyy muitakin auditointitapoja.

S-ryhmän vastuullisuuskatsauksen mukaan eniten puutteita havaittiin riskimaiden johtamiskäytännöissä, työajoissa, palkkauksessa, työterveydessä ja -turvallisuudessa.

Kaupparyhmät myöntävät, etteivät auditoinnit yksin useinkaan riitä työoloja korjaamaan. Adititointi ei välttämättä takaa sitäkään, että työntekijät voisivat tulla heille maksettavalla palkallaan toimeen. Parakeissa asuvat siirtotyöläiset ovat usein kurjimmassa asemassa. Työntekijöiden ja viljelijöiden järjestäytyminen on usein tuntematon ilmiö.

Puutteena oli sekin, etteivät auditoinnit kattaneet raaka-aineiden alkuperää (OT 5/13). Valmistuksen ketjutus maasta toiseen ja alihankkijoihin hämärtävät tuotantoketjun läpinäkyvyyttä.

S-ryhmä päätti viime vuonna ulottaa riskien arvioinnin myös raaka-aineiden tuotantoon. Lisäksi hankintasopimuksia tarkennettiin niin, että ne kattavat myös toisessa maassa tapahtuvan raaka-aineiden tuotannon.

Kohun jälkeenkin kansalaisjärjestö Finnwatchin seurantaraportti Thaimaan tapauksista osoitti, että riskimaatuonnin vastuullisuuden varmistaminen vaatisi edelleen paljon työtä.

S-ryhmän omista päivittäis- ja käyttötavaroiden merkeistä riskimaista tuli 28 prosenttia. Niistä auditoituja ostoja oli 67 prosenttia. Kolmannes riskimaatuotteista pääsi Suomeen vielä ilman auditointia.

Kotimaisuus varmin laadun tae

Viime kädessä kuluttajilla olisi paljon valtaa tuotteita valitessaan. Valistuneimmat kuluttajat haluavat läpinäkyvyyteen ja reiluuteen perustuvaa kauppaa. Reilun kaupan elintarvikkeet ovatkin yleensä lähtöisin viljelijöiden osuuskunnilta.

Myös suomalaista tuotantoa suositaan, vaikkei se yleensä halvimmilla hinnoilla pystykään kilpailemaan. Osa kuluttajista valitsee hintapainotteisesti. Pitkä taantuma ja kukkaronnyörien tiukentuminen suosivat halpatuotantoa. Atrian tuorein vastuullisuusraportti kertoi kuitenkin lohdullisesti, että 67 prosentilla suomalaisista sopiva hinta-laatusuhde ratkaisee elintarvikkeiden ostopäätöksen.

”Jos me kaikki, kaupan työntekijät ja asiakkaat teemme joka päivä yhden vastuullisen teon, teemme yhdessä lähes miljoona vastuullista tekoa päivässä”, Keskon raportti hehkutti.

S-ryhmään sovellettuna se tarkoittaa pitkälti yli miljoonaa hyvää tai huonoa tekoa joka päivä.

Investoinnit puhuttavat edelleen

S-ryhmän jäsenistöltä tuli kriittisiä kysymyksiä liiketoiminnan laajentamisesta Venäjälle ja Baltiaan. Vastuullisuusraportti vetosi siihen, että ne kasvattavat tuotteiden hankintavolyymia – tuotteita voi maailmalta ostaa entistä edullisemmin.

Se sinänsä pitää paikkansa. Mutta kun investointien todellisesta kannattavuudesta – ja niiden taloudellisesta vaikutuksesta volyymien kautta – ei ole saatavilla mitään avointa tietoa, niin vaikutusten todellinen suuruus jää edelleen vain arvailujen varaan (ks. kritiikki OT 3/12).

S-ryhmän videolla vt. pääjohtajana toiminut Antti Sippola totesi, että kannattavuus saavutettaisiin vuonna 2016.

Siihen mennessä kertyneet tappiot vaikuttavat kilpailukykyyn ja jäsenten bonuksiin.

Viime vuonna Pietarissa toimi kolme Sokos-hotellia ja Tallinnassa yksi. Prismoja oli 17 Venäjällä, yhdeksän Virossa, viisi Latviassa ja kolme Liettuassa. Ulkomaisten investointien määrä oli 5 prosenttia kaikista ryhmän investoinneista; liiketoiminnat sijaitsevat raportin mukaan vuokrakohteissa. Se keventää investointeja.

Globalisaatio lisää kulttuuritörmäyksiä

Riskimaissa törmätään usein korruptioon sekä ympäristölupien ja sertifikaattien väärentämiseen, ihmisoikeusjuristi Parul Sharma kertoi Ylelle 28.1.2013.

Globalisaatio on Sharman mukaan vain lisännyt korruptiota ja epäeettisiä menettelytapoja, vaikka yritykset yhä selvemmin korostavat vastuullisuuttaan. Monet yhtiöt käyttävät hyväkseen kehitysmaiden heikkoa lainsäädäntöä tai lakien valvontaa.

Intialaissyntyinen, Ruotsissa asuva Sharma toimi Stora Ensolla yhden liiketoiminta-alueen vastuullisuusjohtajana. Tehtävä oli parantaa yrityksen sosiaalista vastuuta ja ihmisoikeuksia. Stora Ensolla on ollut yhteenottoja paikallisyhteisöjen ja eräiden kansalaisjärjestöjen kanssa Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Mutta Sharma irtisanoutui tehtävästä jo puolen vuoden työsuhteen jälkeen. ”Käsitykseni kestävästä kehityksestä on hyvin erilainen kuin Stora Enson”, hän tilitti ja siirtyi tukholmalaisen liike-elämän koulun dekaaniksi.

Osuustoiminnan kärkiyritykset

Valio, Atria, Metsä Group, LähiTapiola ja OP-Pohjola-ryhmä ovat ottaneet vastuuseurannan vakavasti. Atrialta ilmestyi jo viides yritysvastuuraportti. Vielä kattavammin viiden vuoden lukusarjat julkisti Valio.

OP-Pohjola-ryhmän tavoite on toimia vastuullisuudessa alansa edelläkävijänä Suomessa. Tavoitteena on myös tarjota jäsenille finanssialan parhaat keskittämisedut.

Osuustoiminnan suurimpien yritysten vastuullisuustyö näyttäytyi nyt entisen tasoiseksi. Siksi tällä kertaa oheisessa kaaviossa ei ole luokitusmuutoksia. Kärkiyritykset ovat niitä, jotka omalla toimialallaan onnistuivat viime vuonna poikkeuksellisen hyvin.

Osuustoimintayritykset eivät viime vuonna joutuneet median tulilinjalle. Suuria vahinkojakaan ei sattunut ellei lähinnä kovia talvimyrskyjä oteta huomioon. Onnistunut vastuullisuustyö auttaa riskien minimoinnissa. Se tarjoaa myös hyvän pohjan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa toimimiseen.

Huolestuttavaa raportoinnissa on mainosmaisten sisältöjen ymppääminen yhä runsaammin ydinasioiden rinnalle. Toki hyvät tapausesimerkit ovat kohtuudella käytettyinä kiinnostavia. Mutta mainosmaisuus vie niiden sisältöä kauemmaksi luotettavuudesta ja kansainvälisistä standardeista. Ilmiö näkyi esimerkiksi S-ryhmän tuoreimmassa raportissa, vaikka SOK:n ja eräiden alueosuuskauppojen vastuullisuustyö muuten onkin edennyt.

Toisaalta asiaan keskittyvät laajat ja vaativat raportit runsaine tunnuslukuineen eivät avaudu tavallisille kuluttajille ja osuuskuntien jäsenille. Niistä joudutaan työstämään yleisluontoisia tiivistelmiä ja esitteitä.

Raportointi tulossa pakolliseksi

Yhteiskuntavastuun raportointi tulee pakolliseksi jo muutaman vuoden päästä. EU-komission mukaan pakollisuuden raja kulkisi yli 500 ihmistä työllistävien yritysten kohdalla. Yritysvastuu kytkeytyisi osaksi strategiatyötä. Raportointivelvoite alkaisi TEM:n mukaan aikaisintaan tilikautta 2017 koskien.

Tilinpäätös- ja vastuuraporttien yhdistämistä ajaa kaksi kansainvälistä järjestöä IIRC ja IASB. OECD ja ILO toimivat entistä aktiivisemmin vastuullisuustyön alueella. Veroraportointiakin kehitetään.

Myös Suomen hallitus on päättänyt omista linjauksistaan. Sen mukaisesti Suomi pitäisi nostaa yhteiskuntavastuun edelläkävijäksi niin yritysten kuin julkishallinnon osalta.

Yhteisen kehitystyön tarve

Suomalaisen osuustoiminnan rooliksi sopisi kulkea lähivuosien kehitystyössä pikemmin etujoukoissa kuin altavastaajina. Se luo kilpailukykyä. Se tulee aidosti olemaan myös tulokseen vaikuttava osatekijä. Laajapohjainen omistus ja jäsenistön sitoutuminen puoltavat kehitystyön vauhdittamista.

Osuustoiminnan erityisluonne ei vaikuttavasti pääse esille, ellei entistä tavoitteellisempaan työhön nykyistä laajemmin tartuta. Tavoitteiden ja standardien asettelussa suurten ot-yritysten kannattaisi tehdä myös projektiyhteistyötä esimerkiksi järjestötasolla.

Riittävän kansantajuisten yleiskriteerien määrittäminen olisi kova haaste. Vaarana on keskittyä vain lukemattomiin lillukanvarsiin. Selvä tarve olisi pystyä pelkistämään iso kehityskuva, joka olisi myös tavallisten kansalaisten ymmärrettävissä.

Kysymys on osuustoiminnan jäsenistön kannalta oleellisten pitkien trendien esiin saamisesta. Vuosikvartaaleittain ei teemassa pystytä etenemään. Pikemminkin kvartaali tarkoittaa osuustoiminnassa 25 vuotta, neljännesvuosisataa.

Myös HKScan aloitti kehitystyön

Vastuullisuustyöstään ei ole raportoinut HKScan, joka on Suomen suurin liha- ja einesalan yritys. Mikä nyt on sen tilanne?

”Olemme nyt konserninlaajuisesti kehittämässä yritysvastuuraportointia tämän ja ensi vuoden aikana”, vastasi laatu- ja vastuullisuusjohtaja Pia Nybäck. Hän siirtyi HKScanille lääketeollisuuden palveluksesta vuosi sitten.

Nybäck kertoi, että tavoitteena on kehittää tiedonkeruuta ja analysointia niin, että jatkossa konserni raportoi valitun kansainvälisen ja tunnustetun viitekehyksen mukaisesti. Se tulee kattamaan kaikki vastuullisuustyön osa-alueet. Samalla HKScan määrittää myös raportoinnin muodot ja välineet.

Keväällä HKScan kartoitti sidosryhmiensä tarpeita seitsemässä toimintamaassaan. Kärkeen nousivat eläinten hyvinvointi, vastuullinen toimitusketju sekä tuotelaatu- ja -turvallisuus. Myös alkuperä- ja tuotetiedot, työhön osallistuvien hyvinvointi ja koko ketjun elinvoimaisuus nousivat esille.

Teksti: MAUNO-MARKUS KARJALAINEN

Katso myös: Vastuullisuuden kehitysportaat -taulukko

Jaa artikkeli