Venäjällä on paljon riskejä, mutta myös suuria mahdollisuuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle. Sujuva liiketoiminta itänaapurissa edellyttää toimivia verkostoja ja pitkäjänteistä ajattelua, sanoo Esko Aho.

Esko Aho

Hallituksen puheenjohtaja, East Office, Business Team for Russia, Suomalais-Venäläinen kauppakamari

Ikä: 60

Perhe: Vaimo ja neljä lasta

Aikaisempia työtehtäviä:

– Suomen pääministeri, 1991–95
– Kansanedustaja, 1983–2003
– Keskustan puheenjohtaja, 1990–2002
– Sitran yliasiamies, 2004–08
– Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja, 2009–12

Luottamustoimet:

– Senior Fellow, Harvardin yliopiston Kennedy School 2012–
– Kansainvälisen kauppakamari ICC:n hallituksen jäsen

Kuluneen vuoden aikana Venäjän markkinoille pääsyä ovat vaikeuttaneet etenkin Ukrainan kriisi ja sen mukanaan tuomat pakotteet. Tilannetta ei ole helpottanut idän ja lännen kiristynyt ilmapiiri, jota on verrattu jopa kylmän sodan vuosiin. East Office of Finnish Industriesin hallituksen ja Suomalais-Venäläisen kauppakamarin puheenjohtajana toimiva Esko Aho muistuttaa, että pakotteita selvästi enemmän Venäjän taloutta horjuttavat heikentynyt rupla ja halpa öljy.

”Raakaöljyn hinta puolittui syksystä 2014 alkaen muutamassa kuukaudessa. Tällä oli todella suuri vaikutus Venäjän talouteen, joka on öljy- ja kaasutuloihin pohjautuva petrotalous.”

Ahon mukaan Venäjän-kaupassa toimivia suomalaisyrityksiä on kolhaissut erityisesti ruplan kurssin heilahtelu. Suomalais-Venäläisen kauppakamarin kyselyssä peräti kaksi kolmannesta yrityksistä kertoi idänviennin vähentyneen selvästi tänä vuonna verrattuna vuotta aiempaan aikaan.

”Joillakin yrityksillä ruplamääräinen vienti on tosin saattanut kasvaa, mutta valuuttakurssin muutoksesta johtuen kassaan on tullut paljon vähemmän euroja”, toteaa Aho.

Suurimpia kärsijöitä ovat olleet kotimaiset elintarvikeyritykset, joilta Venäjän raja meni vastapakotteiden vuoksi käytännössä kokonaan kiinni. Esimerkiksi Valion liikevaihdosta viidennes tuli Venäjältä ennen kriisiä. Toimintojaan Venäjällä ovat joutuneet supistamaan myös lihatalot kuten Atria. Venäjä asetti sianlihan tuontikiellon Euroopan unionista jo alkuvuonna 2014, kun Liettuasta oli löydetty afrikkalaista sikaruttoa. Nyttemmin Atrian tulosta on syönyt venäläisten kuluttajien heikentynyt ostovoima.

”On hyvä muistaa, että Venäjä ei ole Neuvostoliitto eikä sen talous enää neuvostojärjestelmä. Kyseessä on markkinatalous, joka poikkeaa kuitenkin länsimaista.”

”Venäjän talous on erittäin keskittynyttä, on paljon suuria firmoja ja valtion yrityksiä. Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan puute on yksi maan talouden suurista ongelmista”, Aho jatkaa.

Valonpilkahduksiakin löytyy. Venäjällä on useita menestyviä yrityksiä informaatioteknologian alalla, jolla voisi olla kysyntää myös suomalaiselle IT-osaamiselle.

Venäjälle kerran kuukaudessa

”Suomen läntinen vaikutusvalta on sitä isompi, mitä paremmin osaamme Venäjämme”, Aho sanoo.

Ahon luotsaaman East Officen 24 osakasta ovat suuria suomalaisia teollisuusyrityksiä, kuten Cargotec, KONE ja UPM-Kymmene. Osuustoimintayrityksistä mukana on Atria.

Liike-elämän Venäjä-lobbauksen Esko Aho määrittelee näin:

”East Officen tehtävänä on auttaa omistajayrityksiä hallitsemaan Venäjä-riskejä ja varautumaan niihin oikealla tavalla. Huolellinen riskianalyysi on suomalaisyritysten kannalta kaiken A ja O.”

Aho painottaa, ettei Venäjän markkina ole yksipuolinen, vaan siellä on myös suuria mahdollisuuksia.

”Yrityksen täytyy tietää, mitä tekee ja tuntea myös venäläisten toimintatavat syvällisesti. Venäjällä hyvin pärjänneet suomalaisyritykset eivät ole turvautuneet paniikkiratkaisuihin, vaan toimineet pitkäjänteisesti. Siinä on menestyksen salaisuus”, sanoo Aho.

Tällä hetkellä tunnelmat ovat odottavia. Itänaapurissa toimivat suomalaiset yritykset arvioivat riskejä uudelleen ja odottelevat parempia aikoja.

”Oma tehtäväni East Officessa on ennen kaikkea pitää huolta verkostosta sekä Venäjällä että Suomessa. On huolehdittava siitä, että meillä on käytössä tarpeelliset kanavat tavoitteidemme kannalta tärkeissä asioissa.”

Esko Aho itse käy Venäjällä keskimäärin kerran kuukaudessa. Hän tapaa säännöllisesti venäläisten yritysjohtajien lisäksi julkisen hallinnon edustajia, mutta myös tutkijoita ja kulttuuriväkeä.

”Tällä tavoin yritän pysyä perillä siitä, mitä Venäjällä ja erityisesti venäläisessä elinkeinoelämässä tapahtuu. Vuoropuhelu tarkoittaa käytännössä tapaamisia, keskusteluja ja yhteisten hankkeiden eteenpäinvientiä.”

Esko Aho opettaa Venäjällä myös yliopistossa. Hän on säännöllinen luennoitsija RANEPASSA (Russian Presidential Academy), joka sijaitsee Moskovassa. Julkishallinnon osaajien koulutukseen keskittyneessä yliopistossa on kaikkiaan 170 000 opiskelijaa.

Ääripäät korostuvat keskustelussa

 Suomalaiset osuustoimintayritykset Venäjällä ja lähialueilla

Atria

Kaksi tuotantolaitosta Pietarissa

HKScan

Toimipaikat: Viro, Latvia, Liettua, Puola

Valio

Toimipaikat: Viro, Venäjä

S-ryhmä

Pietarissa kolme Sokos Hotellia. Baltian maissa ja Pietarissa yhteensä 28 Prismaa.

Metsä Group

Saha Venäjällä Leningradin alueella, puunhankintaa Venäjältä ja Baltiasta.

Nykyistä Venäjä-keskustelua Esko Aho pitää liian mustavalkoisena. Moderni tiedonvälitys kärjistää asioita, jolloin ääripäät korostuvat.

”Saatetaan esimerkiksi väittää, että läntinen yhteistyö ja toimivat Venäjä-suhteet ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa”, tähdentää Aho.

Hänen mukaansa ääripäissä on kaksi koulukuntaa, joiden kummankin ajattelutapa on harhaanjohtava.

”Toiset näkevät vain meidät ja Venäjän. Toisen laidan mielestä taas olemme niin hyvin integroituneet länteen, ettei Suomen tarvitse enää välittää Venäjästä.”

Esko Aho sanoo itse edustavansa kolmatta koulukuntaa, joka näkee erityissuhteen Venäjään tärkeänä, mutta ottaa huomioon myös muut ilmansuunnat.

”Olemme EU:n jäsen ja syvästi mukana poliittisessa, taloudellisessa ja osittain jopa sotilaallisessa integraatiossa. Samaan aikaan Venäjä on meille tärkeämpi kuin millekään muulle läntisen Euroopan maalle.”

Erityissuhde Venäjään perustuu sekä maantieteeseen että taloudellisiin seikkoihin. Idänsuhteiden ylläpito edellyttää Ahon mukaan Suomelta Venäjän erityisosaamista, johon kuuluvat venäjän kielen ja kulttuurin hallitsemisen lisäksi maan olojen tuntemus ja yhteydet paikallisiin toimijoihin.

”Suomen läntinen vaikutusvalta on sitä isompi, mitä paremmin osaamme Venäjämme. Painoarvomme on suurempi myös Venäjän silmissä, jos Suomella on vahva asema eurooppalaisessa rakenteessa”, Esko Aho summaa.

Hänen mielestään suurimpia ongelmia on, etteivät Venäjä ja Eurooppa tunnu ymmärtävän toistensa ajattelutapaa ja toimintamallia.

Venäjän tavoitteet ovat puolestaan jääneet mysteeriksi, koska maa käyttäytyy niin yllättävästi, esimerkkinä Krimin valtaus reilu vuosi sitten. Kovat puheet ja näyttävät sotaharjoitukset molemmin puolin eivät ainakaan ole hälventäneet tätä epätietoisuutta.

 

Suomelle uusi menestyskonsepti

1990-luvun alun suuren laman aikaan Suomen pääministerinä toiminut Esko Aho havaitsee tilanteessa nyt ja tuolloin samankaltaisia piirteitä. Taantuman aikana Suomen taloutta ovat kolhaisseet erityisesti tärkeiden vientimarkkinoiden hiipuminen sekä yleinen kansainvälinen taloustilanne.

”Laadullinen ja hintakilpailukyky pitäisi saada nopeasti korjattua ja julkisen talouden rakenteellisiin ongelmiin tarttua rivakasti”, entinen keskustajohtaja lataa.

Hän osoittaa neuvonsa Juha Sipilän (kesk.) muodostamalle perusporvarihallitukselle.

”Olisi tehtävä enemmän ja kovempia toimenpiteitä kuin vähemmän ja varovaisemmin. Kuluneet kymmenen vuotta ovat osoittaneet, että pelkällä varovaisuudella ei tästä selvitä.”

Aho myös patistaa päättäjiä yksituumaisuuteen.

”Kaikki tietävät, että jotain pitäisi tehdä, mutta ristiriitaiset käsitykset keinoista vesittävät hyvätkin aikeet.”

”Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien päätösten olisi tultava voimaan heti. Tulee kuitenkin olla selvä näkemys siitä, miten toimitaan seuraavat viisi vuotta, joka vähintään menee talouden saamiseksi takaisin terveelle uralle.”

Esko Aho intoutuu pohdiskelemaan kansantalouden ydinkysymyksiä. Hänen mukaansa yhteiskunnan pitää pystyä muuttamaan menestyskonseptiaan. Ei riitä, että menestyskonsepti on kerran keksitty ja hyväksi havaittu.

”Konsepti on aina sidottu toimintaympäristöön, jonka muuttuessa myös toimintamalleja pitäisi kyetä uudistamaan.”

Aho kytkisi Suomen uuteen menestyskonseptiin kolme tekijää. Niistä ensimmäinen on digitaalisuus, toinen biotalous ja kolmas Venäjä.

”Meillä pitää olla selkeä käsitys, kuinka aiomme Venäjän kanssa jatkossa toimia, sillä Venäjä tarvitsee eurooppalaisia markkinoita ja Suomi Venäjää. Yhtä lailla on päätettävä, miten edistämme digitalisaatiota ja sitä kautta kilpailukykyä. Biotalouden osaaminen tulee muuntaa investoinneiksi ja uusiksi työpaikoiksi.”

 

Tapasi Putinin Tampereen junassa

Esko Aho joutui vaikeaan tilanteeseen heti pääministerikautensa alussa vuonna 1991. Suomi sukelsi syvään talouslamaan ja maassa oli yli puoli miljoonaa työtöntä. Myös lähes ikuisena pidetty Neuvostoliitto hajosi, ja uudeksi naapurivaltioksi tuli maailmanmahdin perillinen Venäjän federaatio, jonka johtoon nousi presidentti Boris Jeltsin.

Muistikuvat nopeasti edenneistä tapahtumista ovat jääneet hyvin Ahon mieleen, joka oli tuolloin 36-vuotiaana Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri.

”Tapahtumien nopeus tuli monille yllätyksenä. Tosin Neuvostoliitossa käydessä oli helppo ymmärtää, että järjestelmä oli syvässä kriisissä”, kertoo Aho, joku tunsi itsekin neuvostojohtoa.

Suomi kykeni Ahon mukaan äkkiä mukautumaan uuteen tilanteeseen. Muutaman vuoden sisällä NL:n hajoamisesta Suomi oli irrottautunut YYA-sopimuksesta ja liittynyt EU:hun.

”Tästä huolimatta hyvät välit itänaapuriin säilyivät, ja yhteydet uuden Venäjän kanssa sujuivat ongelmitta.”

Aho muistuttaa, että Venäjän muutos ei noudattanut mitään tunnettua kaavaa, vaan se eteni hyvin odottamattomin kääntein. Hänen mielestään 1990-luku onkin saanut jälkikäteen hieman nostalgisen sävyn.

”Usein sanotaan, että 90-luku oli Venäjän demokraattinen ja vakaa kausi ja nyt ovat huonot ajat. Kuitenkin tuolloin Venäjällä tehtiin useita poliittisia murhia, Moskovassa ammuttiin panssarivaunulla parlamenttirakennusta ja käytiin vielä erittäin raaka Tshetshenian sota”, Aho toteaa.

Entä onko Esko Aho tavannut Venäjän nykyistä presidenttiä Vladimir Putinia?

”Tapasin hänet varmaan ensimmäisen kerran junassa vuonna 1992 matkalla Tampereelle, kun hän oli mukana Pietarin silloisen pormestarin Anatoli Sobtshakin valtuuskunnassa. En muistanut häntä kyseisestä ryhmästä, ennen kuin katsoin valokuva-albumeitani. Niistä kävi selvästi ilmi, että Putin oli porukassa mukana.”

Teksti: RIKU-MATTI AKKANEN
Kuvat: TAPANI LEPISTÖ

 

Jaa artikkeli