Ovatko osuustoiminnan peruskäsitteet kaikille lukijoillemme jo tuiki tuttuja? Jos tunnet hiukankin epävarmuutta, niin seuraavassa pikakurssi keskeisiin käsitteisiin ja osuustoiminta-ajatteluun. Käy kertauksena konkareillekin.

Suomalainen osuustoiminta on ilmiönä monialainen ja samalla hajanainen.

Selkeä osuustoiminta-ajattelu on kuitenkin viime vuosikymmeninä tuonut toimintaan tuloksellisuutta. Isoilta katastrofeiltakin on pellervolaisessa osuustoiminnassa vältytty.

Osuustoimintayrityksiksi (ot-yritys) lasketaan kaikki osuuskunnat ja niiden kokonaan tai osake-enemmistöllä (yli 50 %) omistamat osakeyhtiöt.

Tällaisten ”Osk+Oy”-rakenteiden tunnistaminen on usein vaikeaa, mutta osakeyhtiöiden käytöllä on perusteensa. Esimerkiksi Valio Oy on muodollisesti osakeyhtiö, mutta käytännössä sataprosenttisesti osuusmeijereiden omistama ot-yritys. Rakennemuutoksen keskellä se oli helpompi rakentaa osakeyhtiöksi, kun meijerit ovat hyvin erikokoisia.

Osuuskuntien omistamien osakeyhtiöidenkin tavoitteet asetetaan osuuskunnissa. Myös niiden toiminnan tuloksellisuus arvioidaan siellä.

Osuustoiminta on kansainvälinen yleiskäsite. Se pitää sisällään kaikki edellä kerrotut yritykset ja lisäksi kotimaiset ja kansainväliset osuustoimintajärjestöt.

Myös keskinäiset henki- ja vahinkoyhtiöt kuuluvat osuustoimintaan. Ne ovat asiakasomisteisia toimien nimenomaan asiakkaidensa hyödyksi. Kilpailukykyä voitetaan silläkin, ettei niiden tarvitse palkita erikseen omistajia.

Keskinäisiä työeläkeyhtiöitä emme ole kelpuuttaneet Osuustoiminnan Vuosikirjaan mukaan, koska niiden jäsenyys perustuu lakisääteiseen pakkojäsenyyteen. Niissä vallankäyttäjiksi tulivat myös työmarkkinajärjestöt, mitä osuustoiminnassa nykyisin pidetään vieraana ilmiönä.

Ikivihreä aate kestää

Osuustoiminta siis rakentuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen. Toimintaidea pohjautuu desentralistiseen eli jäsenlähtöiseen ajatteluun. Yleisimmin käytössä oleva vaalitapa on jäsen ja ääni -periaate.

Itä-Euroopassa sosialismin aikana nämä periaatteet eivät toteutuneet, vaan osuuskunnat määrättiin ylhäältä osaksi valtiojohtoista, keskitettyä eli sentralistista suunnitelmataloutta. Sosialismin romahdettua tämä on vaikeuttanut osuustoiminnan uudelleen rakentamista alueella.

Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA on määritellyt osuustoiminnan arvot ja periaatteet. Syntyjään hyvinkin radikaalit periaatteet – kuten jäsenten tasa-arvo, demokratia ja oikeudenmukaisuus – ovat ikivihreitä toiminnan lähtökohtia edelleen.

Osuustoiminta-aate onkin poikkeuksellisesti kestänyt kaikki ajan myrskyt 1800-luvun puolivälistä alkaen. Uusin lisäys periaatteisiin on 1995 päätetty kestävän kehityksen tavoite.

Osuuskunnilla on ns. kaksoisluonne: omistajien suuntaan ne toimivat jäsenyhteisöinä ja markkinoiden suuntaan liikeyrityksinä. Nämä roolit yhdistyvät osuuskuntien hallinnossa.

 

Jäsenhyödyn tuottaminen

Osuuskunnille tärkein tavoite on jäsenhyödyn tuottaminen. Siitä on monia käytännön sovellutuksia eri aloilla.

Jos osuustoiminta ymmärrettäisiin alkuaikojen tapaan laajana kokonaisuutena, kansanliikkeenä, niin näkyviin tulisivat myös liikkeen alkuperäiset sosiaaliset, sivistykselliset ja kulttuurilliset tavoitteet ja ihanteet. Yhteiskunnan kehittyessä ne ovat kuitenkin väistyneet taka-alalle.

Keskitymme tässäkin vain talouteen. Mutta osuustoiminnan kenttä on vapaa ihmisten kokeilla muidenkin tavoitteiden tavoittelua. Pienosuustoiminnassa sellaisiakin löytyy.

Kun Pellervo 1999 julkaisi liikkeen satavuotishistorian, niin ihmeteltiin, miksei kirja mitenkään määritellyt ”pellervolaisuutta”. Vastaus kuului, että silloin joka vuosikymmenelle olisi pitänyt kehittää oma määritelmänsä (OT 8/99). Niin kovasti toiminta on jatkuvasti muuttunut ympäristönsä myötä.

Tuottajaosuustoiminnassa jäsenetua mitataan tilityshinnalla ja vuoden lopuksi maksettavalla jälkitilillä (mikäli osuuskunnan menestys sen mahdollistaa) sekä osin myös tuottajapalveluilla. Viimeksi mainittuja olisi usein muuten vaikea maaseudulla tyydyttävällä tavalla saada.

Kuluttaja- ja palveluosuustoiminnassa tärkeitä ovat bonukset, jotka ovat yleistyneet ja kehittyneet. Ne palkitsevat rahallisesti asiakasuskollisuudesta. Osuustoiminnan menestys on myöhemmin pakottanut myös sen monet kilpailijat kehittämään bonuksiin verrattavia asiakasetuja.

Ot-yritykset tarjoavat myös muita vaihtelevia jäsenetuja. Osuuskauppojen tuorein lanseeraus on tuotteiden halpuuttaminen kuluttajille, mikä toisaalta on saanut tuottajapuolen edustajia huolestumaan elinkeinonsa jatkuvuudesta.

Osuustoiminnan kaikilla sektoreilla, joskaan ei läheskään kattavasti, maksetaan myös osuuspääoman korkoa. Etenkin pääomavaltaisilla aloilla kuten Metsäliitossa se on keskeinen tapa palkita jäsenistöä.

Jaa artikkeli