Mistä on hyvät johtajat tehty? Ja miksi joku onnistuu johtajana, ja joku toinen ei? Liikkeenjohdon kirjallisuus on käsitellyt iät ajat näitä kysymyksiä.

SOK:n entinen pääjohtaja Arto Hiltunen on kirjoittanut jo toisen kirjan johtamisen taiteesta. Kirjan nimenä on yksinkertaisesti Johtamisesta. Hiltunen kuvaa yrityksen strategian rakentamista, toimitusjohtajan ja hallituksen työnjakoa ja keskinäisiä suhteita sekä johtajalta vaadittavia henkilökohtaisia ominaisuuksia. Tekstiin vaikuttavat kirjoittajan omat kokemukset suuren osuustoimintayrityksen SOK Elannon toimitusjohtajana ja sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana Postissa.

Matti Alahuhta kirjoittaa samasta teemasta ja mukana on vahva elämänkerrallinen osuus. Alahuhdan kirjan otsikko on Johtajuus. Kokemusperäisen analyysin ohella näkyy Alahuhdan teoreettinen tausta. Tekijä kuuluu yritysjohtajiin, joka on pystynyt soveltamaan käytäntöön sitä, mitä on aiemmin tutkinut akateemisessa maailmassa.

Yrityksessä erotetaan tavallisesti operatiivinen johto ja strateginen johto. Strategiasta vastaa omistajia edustava hallitus, toimitusjohtajan tehtävänä on toteuttaa ohjelma.

Strategia on, tai sen pitäisi olla, pitkän aikavälin toimintaohjelma. Se on tiekartta, joka näyttää minne on tarkoitus mennä.

Hiltunen sanoo, että strategian pitää myös määritellä, millainen yrityksestä on tarkoitus tehdä. Ulkopuolisiin olosuhteisiin ei yleensä voida vaikuttaa, mutta omiin tekemisiin sitäkin enemmän.

Alahuhta määrittele strategian ytimeksi erottautumisen. Strategia määritelläänkin kirjallisuudessa usein sanomalla, että se on asioiden tekemistä toisin kuin muut. Jotta voi menestyä, on oltava erilainen, ja paras siinä, mitä tekee.

Tarvitaan hyvää pelisilmää

Menestymiseen tarvitaan hyvää pelisilmää eli kykyä ennakoida tulevaisuudessa tapahtuvia asioita. Kun Suomi joutui taantumaan vuonna 2008, Alahuhdan johtamassa Koneessa ei jääty tuleen makaamaan, vaan ryhdyttiin valmistautumaan taantuman jälkeiseen nousuun. Tutkimalla kehityssuuntia, megatrendejä, voitiin määritellä tulevaisuuden visiot. Nähtiin, että maailma kaupungistuu ja suurin kasvu tapahtuu Kiinassa. Visio osui oikeaan ja loppu onkin historiaa. Kone vain paransi menestystään.

Koneen tapaus oli käänteinen Nokian matkapuhelinten kohtalolle, josta Alahuhta myös kirjoittaa. Aihe on tuttu, sillä juuri Nokialta Alahuhta Koneeseen tuli. Nokian hämmästyttävä nousu rakentui kahden muutosvoiman, digitalisaation ja sääntelyn purkamisen eli deregulaation aikaansaamaan muutokseen. Pieni suomalaisyhtiö kykeni kehittämään laadullisesti ylivertaisia tuotteita kilpailukykyiseen hintaan ja valloitti maailman.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Nokialta lipsahti ote eikä yhtiö kyennyt näkemään seuraavaa muutosta. Strategia petti ja johtaminen epäonnistuivat. Applen iPhone kaatoi Nokian matkapuhelinbisneksen. Sekin tarina on historiaa.

Sekä Alahuhta että Hiltunen pohdiskelevat hallituksen ja toimitusjohtajan yhteistyötä ja roolijakoa. Johtopäätökset ovat samansuuntaisia.

Toimitusjohtaja on yrityksen keskeinen henkilö ja instituutio. Kun yrityksellä menee hyvin, toimitusjohtajaa kiitellään, kun menee huonosti, hän saa potkut.

Toimitusjohtajan rooli vaikuttaa teoriassa selvältä, mutta käytännössä se ei sitä aina ole. Hänen pitää johtaa toimintaa ja hän on suvereeni, mutta valta ei ole rajatonta. Toimitusjohtajan selän takana on aina hallitus tai ainakin sen puheenjohtaja.

Asiat menevät huonosti, jos toimitusjohtaja ei muista kertoa hallitukselle, mitä milloinkin puuhaa. Kovin hyvin asiat eivät myöskään ole silloin, jos hallitus ryhtyy sotkeutumaan operatiivisiin asioihin.

Myös hallituksen oltava vahva

Hallituksen tärkein tehtävä on hyväksyä strategia, valita ja erottaa toimitusjohtaja ja antaa hänelle direktiivit. Toimitusjohtajan tehtävä on tehdä tulosta. Parhaiten tuloksia syntyykin silloin, kun sekä toimitusjohtaja että hallitus ovat vahvoja. Jos kumpikaan ei uskalla tehdä mitään, ollaan nopeasti maailmanlopun tunnelmissa.

Riippuu paljon hallituksen jäsenten omasta aktiivisuudesta, miten yhteistyö toimii. Laiskaa hallitusta voi aktiivinen toimitusjohtaja viedä kuin pässiä narussa. Toisaalta, juuri keskusteleva ja asiantunteva hallitus on toimitusjohtajalle paras mahdollinen tuki ja turva.

Molemmat johtajat kuvaavat yksityisten suuryhtiöiden johtamista. Hiltusen kirjassa on myös johdatus valtionyhtiöiden, säätiöiden ja etujärjestöjen hallintoon ja niiden hallitustyöskentelyyn. Näissä kuvauksissa kirjoittaja on onnistunut erityisen hyvin.

Nykyajan johtajilta edellytetään aitoutta, empaattisuutta, energisyyttä ja hyviä ilmaisutaitoja, se tiedetään. Aina tuloksia tehneet johtajat eivät kuitenkaan ole olleet mukavia miehiä. Hiltunen muistuttaa, miten Mannerheim kyykytti esikuntaansa, Margaret Thatcher oli alaistensa kauhu ja Applen suurmies Steve Jobs hirvittävä öykkäri. Jostain syystä nämä johtajat kuitenkin menestyivät.

Sekä Hiltunen että Alahuhta käyvät läpi monia johtamisen ongelmia. Yksi asia kuitenkin jää molemmilta, ehkä tietoisesti, käsittelemättä. Hyvien ja huonojen johtajien lisäksi on myös hyviä ja vähemmän hyviä alaisia.

Jokaisen johtajan ongelma on joskus se, että hillopurkkiin on eksynyt täydellinen mätämuna, joka myrkyttää koko työyhteisön ilmapiirin. Senkin ongelman kanssa nykyajan johtajat joutuvat painiskelemaan. Monet johtajat ovat kertoneet, että siinä on joskus empaattisuus tiukoilla.

Sekin kuuluu silti johtajan elämään. Alahuhta kiteyttää johtajan tehtävän niin kuin se on.

Johtajan tehtävä on johtaa. Ei enempää eikä vähempää.

  • Matti Alahuhta: Johtajuus. Docendo 2015. 206 s
  • Arto Hiltunen: Johtamisesta. Talentum 2015.

Teksti: LAURI KONTRO

Jaa artikkeli