”Monille tanskalaisyrityksille Itämeren ympäristö on ollut jo pidempään kotimarkkina-alue. Suomalaiset yritykset ovat strategisesti joutuneet markkina-asemansa puolustajiksi”, näkee pitkän kokemuksen yhteistyöstä tanskalaisten kanssa saanut maanviljelysneuvos Ensio Hytönen. Hankkijan toimitusjohtajan liiketuttavuus tanskalaisten kanssa alkoi jo Arla Foodsin edeltäjän MD Foodsin aikaan 1990-luvulla.

”Tanskan suunnasta tuleva kilpailu on kovaa, koska monet tanskalaiset yritykset ovat resursseiltaan kasvaneet suomalaisia yrityksiä suuremmiksi. Maataloustuotantoa eivät tanskalaiset ole täältä pois viemässä, mutta suomalaisen maatalouden perustuotannon tulevaisuuden menestymisen ratkaisee ennen kaikkea täällä Suomessa olevan elintarviketeollisuuden kilpailukyky”, Hytönen sanoo.

”Toisaalta tanskalaisyritykset ovat investoineet Suomeen merkittäviä pääomia maatalouskauppaan ja elintarvikesektorille. Investointeja ei ole varmaan sen vuoksi ole tehty, että pääomat halutaan täällä hukata. Hyvä kysymys on, miksi he ovat olleet valmiimpia investoimaan tänne kuin suomalaiset?”

Tanskan kotimarkkinoilla kasvun rajat ovat tulleet vastaan jo parikymmentä vuotta sitten. Kovassa kilpailutilanteessa ja kustannuspaineessa on ollut pakko voimakkaaseen toimialan rakennemuutokseen niin maataloudessa kuin elintarviketeollisuudessa.

Maataloustuotanto ja elintarviketeollisuus ovat Ensio Hytösen arvion mukaan tanskalaisille sama kuin suomalaisille metsäteollisuus; se osataan ja siihen uskalletaan investoida. Liittyminen EU:ta edeltäneeseen talousalueeseen jo 1970-luvulla mahdollisti voimakkaan kasvun sianlihan tuotannossa ja meijeriteollisuudessa. Samalla rakennettiin elintarviketeollisuuteen maailmanlaajuisesti tunnettuja tuotemerkkejä.

”Tanskalaiset ovat pyrkineet rakentamaan vastavoimaa elintarvikkeiden ja tuotantopanosten markkinoiden kehitykselle saadakseen tasavertaisemman neuvotteluaseman.”

Hankkija vahvistui

Tanskalainen Danish Agro -ryhmä tuli Hankkijan enemmistöomistajaksi vuonna 2013. Nykyään tanskalaiset omistavat konserniksi rakennetun ja Y-Maatalouden ostolla kasvatetun Hankkijan kokonaan.

Ensio Hytösen mukaan ulkoisesti ei muuttunut juuri mitään, kun yritys sai tanskalaiset omistajat. Hankkija on edelleen suomalainen, sen organisaatio ja johtamisjärjestelmä pysyivät samoina. Raportointijärjestelmäkin pysyi pääpiirteissään samanlaisena kuin ennenkin, mutta raportointikieli ja hallituksen kokouskieli muuttui englanniksi. Tietojärjestelmät ovat maatalouskaupan yksi keskeinen kilpailutekijä ja niiden osalta Hankkija on irtaantunut SOK:n ja S-ryhmän järjestelmistä ja integroitunut Danish Agron järjestelmiin.

”Merkittävin käytännön muutos oli ostoyhteistyön käynnistäminen koko ryhmän kanssa. DLA Agroon muodostettiin monikansalliset hankintaryhmät, jotka kokosivat ryhmän hankintavolyymit yhteen ja neuvottelivat ostoehdot toimittajien kanssa ja lopulta ostivat yhdessä koko ryhmän tarvitsemat tuotteet.”

Ostoyhteistyö koskee ennen kaikkea tuotantopanoksia kuten lannoitteita, kasvinsuojeluaineita, muoveja ja kääreitä, rehuraaka-aineita, vitamiineja ja rehuteollisuuden kivennäisiä ja lisäaineita.

Ostoja on yhdistetty niiden tuoteryhmien osalta, joissa maailmanlaajuisestikin on vähän teollisia tarjoajia ja joissa volyymien merkitys ostoehtoihin on merkittävä. Konekauppa on enemmän tuotemerkkeihin perustuvaa liiketoimintaa ja siinä ostoyhteistyötä eri maiden välillä ei paljon ole.

Uuden omistajan tuloksentekovaateet ovat Ensio Hytösen mukaan olleet samanlaiset kuin edellisellä omistajalla SOK:lla. Merkittävin muutos on talouden osalta ollut, että Danish Agro –ryhmä haluaa kehittää tytäryhtiöitään myös taloudellisesti vahvoiksi. Hankkijassa asetettiin tavoitteeksi omavaraisuuden nostaminen 40 prosentin tasolle taseen loppusummasta. SOK-yhtymän tytäryhtiönä siihen ei nähty tarvetta.

”Olemme jo vuosia käyttäneet tuloksemme Suomeen tehtäviin investointeihin ja oman pääoman kasvattamiseen.”

Tanskalaiset johtavat numeroiden kautta

”Tanskalaiset ovat olleet kanssakäymisessämme kovasti asiaorientoituneita ja koko ajan nykyistä liiketoimintaa vahvistavia ja mahdollisia uusia liiketoimintamahdollisuuksia etsiviä. Käyttäytymisessään he ovat kunnioittaneet meidän tapaa tehdä asioita. Esimerkiksi Danish Agro –ryhmällä on yhtiöitä ja toimintaa monissa maissa, mutta kaikissa maissa heidän omistamien yhtiöiden johto ja henkilöstö ovat paikallisia”, Hytönen kertoo.

Tanskalaisten tapa johtaa toimii pitkälti numeroiden kautta. Henkilöinä useimmat tanskalaiset omaavat hyvän itsetunnon, mutta eivät väitä olevansa aina oikeassa, vaan kuuntelevat myös vastapuolen argumentit. Monikansalliset maatalouden tuotantopanoksia valmistavat yritykset rekrytoivat paljon tanskalaisia, koska heillä on osaamista ja kokemusta tehokkaasta maataloudesta ja elintarviketeollisuudesta.

Ensio Hytösen mielestä tanskalaiset ovat olleet päätöksenteossa nopeita ja ottavat myös riskiä silloin, kun joku hanke tukee strategiaa. He myös miettivät asioita pitkällä jänteellä, usein keskustellaan siitä, miten asiat voisi kehittyä seuraavan kymmenen vuoden tai pidemmänkin ajan kuluessa.

 

Danish Agrosta isommat hartiat

SOK pystyi Hankkijan myydessään vapauttamaan merkittävästi pääomia muiden liiketoimintojensa kehittämiseen. Asiakkaille Hankkijan omistajanvaihdos on merkinnyt entistä voimakkaamman maatalouskaupan olemassa oloa. Nykyisen omistajan ainoa liiketoiminta-alue on maatalouskauppa ja siihen satsataan jatkuvasti taloudellisia ja henkisiä resursseja.

Suomalaisille asiakkaille Hankkijan mukanaolo neuvotteluvoimaltaan isossa ostoyhteisössä on merkinnyt myös tuotantopanosten hintojen harmonisoitumista muiden Euroopan pohjoisosien markkinoiden hintatasojen kanssa. Aiemmin suomalaiset hinnat poikkesivat jonkun verran muiden maiden hintatasosta.

Maatalouskaupan nykyiset rakenteet elävät alan rakennemuutoksen mukana. Sitä mukaa kun maatalousyrittäjien määrä vähenee, joutuu maatalouskauppakin sopeuttamaan toimintaansa, Ensio Hytönen näkee.

”Maatalouskauppa sitoo aikalailla pääomia ja se on yksi rakenteisiinkin vaikuttava tekijä. Monen alalla toimivan yrityksen mielestä Euroopassa on kolme keskusta, joihin sijoitetaan alan pääkonttoreitta ja myyntitoimistoja. Ne ovat Pariisi (mm. eurooppalainen viljapörssi), Mûnchen ja Kööpenhamina. Esimerkiksi monikansallisten kasvinsuojeluaineiden myyntitoimistot ja edustustot ovat Pohjoismaita varten Kööpenhaminassa.”

Teksti: ANTTI ÄIJÖ
Kuva: SILJA VUORI

Jaa artikkeli