Myynti HK:lle oikea päätös myös Swedish Meats’ille itsellensä

Oli myös Swedish Meatsin kannalta oikea päätös, että HK Ruokatalo tuli sen ostajaksi vuonna 2006. Näin sanoo maanviljelysneuvos Marcus H. Borgström. Juuri hänen puheenjohtaja-aikanaan silloisen HK Ruokatalon hallituksessa tämä suomalainen lihaosuuskunta alkoi kasvaa maan rajojen ulkopuolelle, myös Ruotsiin.

Teksti ja kuva: MICKE GODTFREDSEN
Jaa artikkeli

Oli myös Swedish Meatsin kannalta oikea päätös, että HK Ruokatalo tuli sen ostajaksi vuonna 2006. Näin sanoo maanviljelysneuvos Marcus H. Borgström. Juuri hänen puheenjohtaja-aikanaan silloisen HK Ruokatalon hallituksessa tämä suomalainen lihaosuuskunta alkoi kasvaa maan rajojen ulkopuolelle, myös Ruotsiin.

”Alkuvaiheessa suomalaisten yritysten kiinnostui kasvoi oikeastaan baltialaisia yrityksiä kohtaan sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti”, muistelee Marcus H Borgström.

Kun Baltian suurin teurastamo Rakvere Lihakombinaat tuli myyntiin vuonna 1998, niin HK iski. Yhtiöllä oli vuodelta 1990 peräisin oleva tehdaslaitos, joka muistutti merkittävästi suomalaisten vastaavia ja syy oli se, että sen oli suunnitellut tuolloinen Tuottajain Lihakeskuskunta (TLK). Myös rakentaja oli suomalainen, tuolloin ei vielä niin tunnettu SRV. Kauppaan sisältyi myös yksi tehdas Riiassa Latviassa ja yksi Klaipedassa Liettuassa.

Syyt puolustuksellisia ja hyökkääviä

Marcus Borgströmin mukaan HK:n päätöksen syyt olivat sekä puolustuksellisia että hyökkääviä.

”Puolustuksellinen syy oli, että lähialueella tuli aktivoitua ennen kuin joku muu tulisi ja tekisi sieltä helpon loikan Suomeen.”

Amerikkalainen Smithfield Foods on esimerkki yrityksestä, joka oli valmis suurimittaiseen sijoittautumiseen. Hyökkäysselitys on se, että lihajalosteiden markkinat olivat jo tuolloin Suomessa melko kyllästyneet.

”Emme enää syöneet kovin paljon enempää makkaraa tai muita tuotteita henkeä kohden. Painotukset kylläkin sian, naudan ja siipikarjalihan kesken muuttuivat, mutta kokonaismäärät kasvoivat vain hyvin vähän. Tämä tarkoittaa, että lihayritysten piti etsiä kasvuaan ulkomailta.”

HKScanin pääkonttori Turussa Kupittaalla. Kuva Riku-Matti Akkanen

LRF ja Danish Crown

Muutama vuosi myöhemmin vuonna 2000 HK osti virolaisen siipikarjayrityksen Talleggin. Tämä tehtiin yhdessä Ruotsin tuottajajärjestön Lantbrukarnas Riksförbund (LRF) kanssa.

Leif Zetterberg oli tuolloin LRF:n toiminnanjohtaja ja hänen yksi kunnianhimoinen tavoitteensa oli, että LRF menisi omistajana mukaan sellaisiin yrityksiin, joilla on kytkentää maatalouteen Ruotsissa ja sen rajojen ulkopuolella.”

HK Ruokatalo teki yhteistyötä myös tanskalaisen Danish Crownin kanssa. 2000-luvun alussa nämä kaksi löysivät toisensa ja ne yhdessä ostivat puolikkaan Sokolowista, Puolan toiseksi suurimmasta yksityisomisteisesta yrityksestä. Omistajat olivat aiemmin myyneet kyseisen puolikkaan LRF:lle. Tämän jälkeen Leif Zetterberg lähti pois LRF:stä, joka vetäytyi pois kaikista ulkomaisista yrityssidoksista ja myi siten Sokolowin osuutensa HK:lle ja Danish Crownille.

”Myöhemmin HK tarvitsi pääomaa rakentaakseen siipikarjatehtaan Raumalle ja myi Sokolowin osuutensa Danish Crownille.”

Marcus H Borgström kertoo seuraavaa Swedish Meatsin kaupan asemoimiseksi:

”Se että olimme Danish Crownin kumppani, antoi meille näkemystä mitä kansainvälinen toiminta tarkoittaa. Yritimme sittemmin saada Danish Crownin mukaan ostamaan Swedish Meatsiä. Tanskalaisosuuskunta kyllä osoitti kiinnostusta mutta perääntyi. Myöhemmin Danish Crown sen sijaan meni ja osti Kalmar Läns teurastamon, KLS:n.”

Ruotsalaisten teurastamoiden ulosmyynti on herättänyt Ruotsissa kritiikkiä, jota vieläkin ajoittain esiintyy. Mutta Dagens Industrin artikkelissa lokakuulta 2015 tuottajaosuutoimintaan erikoistunut Ruotsin maatalousyliopiston professori Jerker Nilsson puhui suunsa puhtaaksi. Hän oli sitä mieltä, että sekä Swedish Meatsin että KLS:n myynti olivat oikein.

”Swedish Meats oli aatteellinen organisaatio ja surkean huonosti hoidettu yritys. KLS ei ansainnut rahaa lainkaan ja joutui ottamaan omista pääomistaan pitääkseen jäsenet tyytyväisinä”, hän sanoo Dagens Industrissa. Ainakin Swedish Meatsin suhteen asia pitää paikkansa, vahvistaa Marcus Borgström.

”Tekemistä oli uskomattoman paljon, sillä mitään ei ollut tehty vuosiin. Swedish Meats koostui kahdesta suuresta yksiköstä, nimeltä Skanek ja Farmek jotka oli laitettu yhteen, mutta tuotanto oli jatkunut entiseen tapaan ilman että olisi otettu hyöty fuusion mahdollistamista synergiaeduista. Oli tarpeen keskittää ja rationalisoida.”

 

Vaikea tehtävä

Marcus Borgström, joka myös otti vastaan hallituksen puheenjohtajuuden uudessa Scan-nimisessä yhtiössä (joka syntyi Swedish meatsin teollisuudesta ja markkinoinnista ja jonka osakkeet HK Ruokatalo siis osti) sai hankalan tehtävän.

”Minulla oli kädet täynnä siinä, että kuljin ympäriinsä ja yritin vakuuttaa ruotsalaiset HK-kaupan eduista. Jouduin kyllä aika lujille.”

”Viestini kaikui aika tavalla kuuroille korville. Pahinta oli, että en saanut edes mahdollisuutta tuoda mielipiteitäni julki. Myös maatalousalan mediat teilasivat minut, ne soittelivat ja esittivät kysymyksiä ilman että selostivat vastauksiani.”

Marcus Borgström osallistui moniin kokouksiin, joista jotkut olivat jopa aika uhkaavia, kuten Linköpingin kokouksen alla, kun järjestäjät olivat saaneet vihamielisiä puheluita ja paikalla oli 800 tuottajaa.

”Silloin järjestäjät päättivät, että minulla oli turvamiehet mukana. Nämä olivat työllistettyjä, sillä ennen kokouksen alkua kuljin tervehtimässä osallistujia, kuten meillä on tapana viljelijäpiireissä. Kaikki sujui kyllä rauhallisesti.”

 

Swedish Meats sanoi kyllä

Juuri ennen joulua 2006 Swedish Meatsin edustajiston oli määrä tehdä päätöksensä.

”Siihen vaadittiin kaksi kolmasosaa ja tulos oli juuri se, 100 puolesta ja 50 vastaan. Päätös tuli voimaan seuraavana vuonna.”

Swedish Meatsin haltuunoton jälkeen perustettiin Sveriges Djurbönder, jolle annettiin se osuus osakkeista, joka vastasi Swedish Meatsin osuutta uudesta perustetusta konsernista nyt nimeltä HKScan.

Oletettavasti Ruotsissa on jäljellä jonkin verran katkeruutta lähinnä siitä, että ruotsalaisen omistusosuuden arvo on laskenut reilusti verrattuna vallitsevaan tilanteeseen ennen fuusiota vuonna 2007. HKScan on joka tapauksessa tehnyt Ruotsissa hieman voittoa viime vuosina. Ongelmia on kuitenkin nyt toisella taholla.

Viime vuonna Sveriges Djurbönder myi osuutensa HKScanissa ruotsalaiselle Lantmännenille. Osuus vastaa hieman yli kymmenettä osaa äänistä HKScanissa.

”On aivan selvää, että Lantmännen pyrkii vahvistamaan otettaan Itämeren ympäristössä”, sanoo Marcus Borgström. Järjestely on hyvin mielenkiintoinen ja tuskin tulee jäämään tähän.

Left Menu Icon
Right Menu Icon