Markkinoiden ja työelämän murroksessa on alettu käyttää tämän monimutkaisen kokonaisuuden yhteydessä käsitettä uusi työ. Aika näyttää, oliko tämä positiivisesti muotoiltu ilmaisu totuuden jäljillä vai vain yritys pehmentää törmäystä todellisuuden kanssa.

Nuorisotyöttömyys vakava uhka

On selvää, että jotain uutta työn yhteiskunta tarvitsee. Etenkin nuorten tulevaisuus on tästä kiinni sillä nuorisotyöttömyys on Euroopassa noin 17 prosenttia, joissain jäsenmaissa jopa 40 prosenttia. Suomessakin 15-24-vuotiaiden miesten työttömyys on yli 16 prosenttia. Jos tämän ryhmän tilanne siirtyy ajan myötä aina seuraaviin ja seuraaviin ikäluokkiin, niin asia on vakava sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin suhteen. He eivät työllisyysastetta nosta.

Osa-aika ja pätkätyöt, nollatuntisopimukset ja monista erilaisista ansion lähteistä koostuva silpputyö ovat jo jonkin aikaa olleet työmarkkinoiden arkea. Ongelmina näissä on ollut lähinnä työn ja ansioturvan yhteensovittaminen. Digitalisaatio on aivan viime vuosina jyrkentänyt voimakkaasti muutoksen kulmaa. Työn markkinoille on syntynyt palvelu- ja ansaintaideoita, jotka ovat olleet digitalisaatiota hyödyntävinä prosesseina tehokkaita, mutta tuoneet ikäviä yllätyksiä työn tekijöiden ansio- ja eläketurvan suhteen.

Alustat puhuttavat

Euroopan tuotanto- ja palveluosuuskuntien liiton CECOPin seminaarissa Brysselissä viime marraskuussa pureuduttiin uuden työn kysymyksiin nuorten osallisuuden näkökulmasta. Eri sidosryhmien puheenvuoroissa korostuivat nimenomaisesti uuden työn muodot, eikä vain myönteisessä mielessä. Nollatuntisopimukset ja itsensä työllistäminen lisääntyy, työntekijäköyhyys kasvaa ja syntyy ”lomattomuuden” kierre. Ns. prekariaatti kärsii ja sosiaaliturva heikkenee.

Monille nuorille erilaiset alustat ovat houkutteleva vaihtoehto. Niissä toteutuu usein matala kynnys työllistyä ja tietynlainen toimintavapaus, lähtökohtaisesti itsensä työllistäjänä. Alustojen rooliin nimenomaan työn tekijöiden suhteen on kuitenkin alettu kiinnittää huomiota. Vast’ikään Hollannissa oikeus päätti, että alustapalvelu Deliveroon ruokalähetit katsotaan työsuhteisiksi. He eivät siis ole itsensä työllistäjiä ja heille kuuluu alan asianmukainen palkka.

Osuuskunta ”alustaksi”

Edellä mainitun suuntaiset päätökset saattavat alkaa murentaa alusta-ansaintamalleja. On myös mahdollista, että alustalla toimivat itsensä työllistäjät ottaisivat toimintaa omiin käsiin. Näin on käynyt ainakin Brysselin Molenbekissä, jossa lähettialustan mentyä konkurssiin pyörälähetit päättivät perustaa osuuskunnan. Molenbike on kuuden jäsenen perustama osuuskunta, joka osti entisen toimintayksikkönsä. Nyt jäsenmäärä on 20, ja kasvuun pyritään.

Molenbiken Sacha Conchin korostaa, että osuuskunta on ainoa tapa oikeaan työntekijäosallisuuteen. Vaikka jäsenistö tulee todella erilaisista taustoista ja eri ikäryhmistä, yhteinen nimittäjä löytyy. Se on pyöräily ja työn merkitys, motivoituminen omaan työhön. Osuuskunta ei ole kasvoton tilauksenvälittäjä, vaan siellä tapaat vaikkapa pomon, joka myös itse ajaa. Molenbikessa on aivan eri liiketoimintamalli kuin alustassa, joka on lähinnä vieraannuttavaa voitontavoittelua.

Onko markkinoilla valeosuuskuntia?

CECOPin seminaarin yhteydessä keskustelin itsensä työllistämisen teemasta Corkin yliopiston osuustoimintaopin keskuksen tutkijan Bridget Carrollin kanssa. Kerroin hänelle Suomessa syntyneestä laskutuspalvelujen mallista ja sen alkuaikojen markkinoinnin yhteydessä käytetystä viittaamisesta työosuuskuntiin. Hänen mielestään kyseessä on tällöin ollut valeosuuskuntailmiö (bogus, fake coop), jota on esiintynyt myös reilun kaupan alalla. On mahdollista, että alustataloudessakin syntyy osuustoiminnan hyvällä mielikuvalla ratsastavia ansaintaideoita.

Osuuskunnan identiteetin ”varastaminen” tietysti kertoo, että osuustoiminnalla on hyvä kaiku. Kiusallinen tämä ilmiö kuitenkin on, ja helppo hyödynnettävä sähköisen viestinnän aikana. Osuustoiminnan on tämänkin vuoksi rohkeammin kerrottava identiteetistään, että suuri yleisö erottaa aidon kopiosta.

Tarvitaan uusi sosiaalisen työllistämisen malli

Uuden työn hypetyksessä ei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että uutta työtä tehdään ja sitä tarjotaan ratkaisuksi vähintäänkin sillä rajalla, mistä alkaa sosiaalisen työllistämisen tarve. Nyt kun lailla sosiaalista yrityksistä luodun työllistämismallin hyödyntäminen on kuihtunut pois, on syytä pohtia tätä kenttää tarkemmin. Vaikeasti työllistettävälle kohderyhmälle on luotava uusi sosiaalisen työllistämisen malli. Aktiivista työvoimapolitiikkaa ei synny pelkällä toimenpiderahalla ja ”työllistäkää miten haluatte” -periaatteella. Tarvitaan selkeitä välineitä, osuuskunta voi olla yksi aihio.

Samalla tulisi muistaa, että työllistämisen resursseja tulee voida kohdistaa myös siinä vaiheessa, kun työttömyys uhkaa tai on vasta alkanut. Se markkinalähtöinen työosuuskuntamalli, johon olemme tottuneet, sopii hyvin tähän vaiheeseen. Aktiivisuuden tueksi tarvitaan tietoa, koulutusta ja asiantuntevaa valmennusta osuustoiminnasta. Tämä tulee huomioida kasvupalvelujen uudistamisessa.

Sosiaaliturvauudistus on avainasemassa

Työn ja toimeentulon hallitsemattomaan silppuuntumiseen tulee löytää ratkaisuja. Vaikka edellä mainitulla tavoin (tapaus Deliveroo Hollannissa) on joissain tilanteissa oikeusteitse mahdollista kääntää työmarkkinan kelloa taaksepäin, on selvää että erilaisia toimintamalleja tulee edelleen olemaan ja syntymäänkin. Kun perinteinen kokoaikainen ja pysyvä työsuhde on yhä harvemman tapa työskennellä, myös ansio-, sosiaali- ja eläketurvajärjestelmät tulee tähän sopeuttaa.

Tehtävä ei tule olemaan helppo, kyseessähän on pitkän ajan kuluessa syntynyt eri toimijoiden muodostama ja erilaisiin ehtoihin perustuva järjestelmäekosysteemi. Työntekijäaseman ja yritystoiminnan rajaa tulisi pystyä häivyttämään suhteessa järjestelmiin, tai ainakin sujuvoittaa työskentelyä vuoroin kummallakin tavalla. Työsuhteeseen perustuvan työosuustoiminnan puolesta on tässä oltava valppaana. Kaiken kaikkiaan, tulevaisuuden työstä pitää käydä laaja periaatteellinen keskustelu yhteiskunnassamme.

Varsinainen käsiteviidakko!

Uusi työ on vakiintumaton käsite, joka eri yhteyksissä mielletään eri tavoin. Uudella työllä viitataan usein siihen, että kyseessä ei ole perinteinen kokoaikainen ja pysyvä työsuhde, vaan työtä tehdään purskemaisesti, aikariippumattomasti ja vaihtuvasti erilaisissa rooleissa: työntekijänä, itsensä työllistäjänä ja yrittäjänä.

Prekariaatti on termi, jolla yleensä tarkoitetaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten luokkaa. Myös erilaiset itsensä työllistäjät katsotaan usein prekariaattiin kuuluviksi.

Alusta ymmärretään tänä päivänä yleensä digitaaliseksi ratkaisuksi, jota hyödyntäen voidaan harjoittaa ansiotoimintaa. Alustan keskeinen idea on, että se paikkariippumattomasti mahdollistaa mm. palvelutuottajien ja asiakkaiden kohtaamisen.

Sosiaaliturvauudistus on perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistus (valtioneuvoston 28.9.2017 asettama hanke). Kokonaisuudistuksen tavoitteena on nostaa työllisyysastetta, kannustaa työn tekemiseen ja yrittäjyyteen sekä torjua ja vähentää eriarvoisuutta. Sen tulee vastata työn murrokseen sekä muuttuvaan perhe- ja kotitalousrakenteeseen. Tavoitteena on nykyistä selkeämpi ja yksinkertaisempi järjestelmä, jonka uudistamisessa hyödynnetään erityisesti digitalisaatiota.

Linkki Euroopan tuotanto- ja palveluosuuskuntien liiton CECOPin seminaariraporttiin: http://www.cecop.coop/How-worker-and-social-cooperatives-contribute-to-social-inclusion-of-young

JARMO HÄNNINEN
Kirjoittaja on Osuustoiminnan kehittäjät – Coop Finland ry:n puheenjohtaja.

http://www.cecop.coop/How-worker-and-social-cooperatives-contribute-to-social-inclusion-of-young
Jaa artikkeli