Ihmiskunta elää kuten viimeistä päivää kuvitelmassa, että sillä olisi useita planeettoja. Planeettoja on kuitenkin vain yksi, ja sen rajoja ylitetään. Samanaikaisesti ihmiskunnan mahdollisuudet säälliseen elämään heikentyvät. Toisaalta otsonikadon korjaaminen osoittaa, että ihmiskunta kykenee oikaisemaan negatiivisen kierteen halutessaan.

Keskeisessä asemassa tässä on julkisen vallan ja yksilöiden valintojen lisäksi yritysten, niin pienten kuin suurtenkin toimet. Suuret yritykset hallitsevat globaaleja arvoketjuja, mutta pienten yritysten rooli niissä on ratkaiseva.

Haasteet ovat kuitenkin niin suuret, etteivät yritykset voi enää tukeutua yhteiskuntavastuun kaltaisiin heikkoihin signaaleihin, vaan niiden on otettava kestävyys huomioon koko liiketoimintamallissaan, läpitunkevana kaiken kattavana voimana. Yrityksillä on tähän sekä menestymisen että tuhoutumisen välttämisen kannustimet, mutta ne eivät ole välttämättä riittävän tehokkaita ja nopeita. Markkinoiden kannustinvaikutus on keskeinen sääntelykeino mutta sen rinnalla ja ohella on muitakin, ennen kaikkea oikeussäännöt, sosiaaliset normit ja teknologia, erityisesti digitalisaatio, jonka merkitys vain kasvaa kansainvälisten arvoketjujen kestävässä hallinnassa.

Kestävyydessä on siis kyse markkinoiden ja digitalisaation lisäksi myös oikeudellista ja yritysten sisäisistä normeista. Keskeisiä sosiaalisia normeja ovat erilaiset koodit, esimerkkinä Suomen pörssiyhtiöiden Hallinnointikoodi ja institutionaaliset sijoittajien stewardship-koodit kuten Norjassa ja Tanskassa.

Ruotsissa ja Suomessa ei ole sijoittajakoodeja, ja niiden pörssikoodit ovat esimerkkejä negatiivisesta sääntelystä, toisin kuin kehittyneissä Keski-Euroopan maissa kuten Alankomaissa: koodeissamme ei millään tavoin huomioida kestävyyttä. Vastaavalla tavalla yhteisölait, kuten osakeyhtiölaki ja osuuskuntalaki, ovat hiljaa kestävyydestä.

Osuuskunnilla on kuitenkin heikkoja kestävyysnormeja. Osuustoiminnan 7. periaatteen mukaan osuuskunnat toimivat yhteisöjensä kestävän kehityksen hyväksi jäsenten päättämällä tavalla. Periaate ei ole kuitenkaan vahva ja jäsenillä on mahdollisuus se kokonaan sivuuttaa. Kansainvälinen osuustoimintaliitto on pyrkinyt vahventamaan kestävyystietoisuutta, esimerkiksi korostamalla Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteita. Niistä on kuitenkin matkaa konkretisaatioon. Samaan aikaan paine noudattaa Hallinnointikoodia kasvaa suurissa osuuskunnissa.

Ruotsin Svensk Kooperativ julkaisee oman osuuskuntakoodinsa kesäkuussa. Siinä korostetaan osuuskuntien velvoitetta kestävään arvonluontiin. Se perustuu lisäksi vahvaan noudata ja selitä -periaatteeseen, johon kehittyneemmät pörssikooditkin ovat menossa, Ruotsissa ja Suomessa edelleen noudatettavan noudata tai selitä -periaatteen sijasta. Jää nähtäväksi, missä määrin osuuskunnat sitoutuvat koodiin ja mikä sen käytännön vaikutus on, vai jääkö se osuuskunnissakin pörssikoodin varjoon.

Suomessa ei olla innostuttu osuuskuntien omasta koodista. Suuret osuuskunnat ovat sitoutuneet pörssikoodiin, eikä ole mieltä luoda omaa koodia muille. Kun sijoittajakoodiakaan ei ole, eikä merkkejä kestävyyden ottamisesta pörssikoodiin, ainoaksi mahdollisuudeksi jää säännellä oikeudellisesti osuuskuntienkin velvollisuutta ottaa kestävyys huomioon kaikessa toiminnassaan. Tämä tapahtuu yhtäältä sijoittajien velvollisuuksien sääntelyssä EU-tasolla, toisaalta paineen lisääntymisenä ottaa kestävyys huomioon osuuskuntalaissa, joko EU:n kautta tai suoraan kansallisesti.

JUKKA MÄHÖNEN
Kirjoittaja on osuuskuntaoikeuden professori Helsingin yliopistossa.

Jaa artikkeli