Suomen uusi hallitus saa pohdittavakseen sote-uudistuksen loppuun saattelun rinnalla myös sosiaaliturvauudistuksen. Nyt on aika laittaa työosuuskuntien jäsenten ja laajemmin itsensä työllistäjien työttömyysturva kuntoon.

Muutaman viimeisen vuoden aikana osuuskuntaneuvojat ovat joutuneet punnitsemaan sanansa tarkkaan opastaessaan pienosuuskuntia.

”Kaikki itsensä työllistäjät tulkitaan aivan liian helposti päätoimisiksi yrittäjiksi, joilla ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Pahimmillaan jo kertaalleen maksettuja korvauksia peritään takaisin”, yritysneuvoja, lakimies ja COOP Finland ry:n hallituksen jäsen Jukka Pötry toteaa.

Vaikka työosuuskunnan jäsen työskentelisi työsuhteessa ja omistaisi alle 15 prosenttia yrityksestä, hän ei silti ole itsestään selvästi oikeutettu palkansaajan työttömyysturvaan. Pötryn mukaan on nähtävissä myös yhden yritysmuodon eli osuuskunnan perusteetonta leimaamista.

”Jos työttömyysturvanhakija tekee osa-aikatyötä osakeyhtiössä, se on ihan okei. Mutta jos sama henkilö kertoo tekevänsä töitä osuuskunnassa, lähes automaattisesti hänet oletetaan yrittäjäksi”, Pötry kärjistää.

Pienosuuskuntien monimuotoisuutta ei tunnisteta riittävästi. Osa pienosuuskunnista on selkeästi yrittäjien osuuskuntia. Osa on perinteisiä työnantajayrityksiä. Kolmanteen kategoriaan sopivat itsensä työllistäjien osuuskunnat, joissa ryhmä ihmisiä on päättänyt työllistää itsensä yhteisvoimin ja huolehtia yhdessä työnantajavelvoitteista.

Sama työttömyysturva kaikille

Tällä hetkellä näyttää siltä, että viranomaistasolla ja työttömyyskassoissa laitetaan paljon aikaa sen syynäämiseen, kuka voidaan tulkita yrittäjäksi ja kuka on työsuhteessa.

”Työttömyysturvan kannalta ei pitäisi olla merkitystä, missä muodossa työtä tehdään”, Pötry sanoo.

Toisin sanoen pitäisi katsoa lähinnä sitä, onko ihmisellä työtä ja toimeentuloa kokoaikaisesti, osa-aikaisesti vai ei lainkaan. Jos työtä ja toimeentuloa ei ole riittävästi, oikeus työttömyysturvaan tulisi syntyä samoilla ehdoilla.

Pötryn mukaan uudistukseen ei välttämättä tarvittaisi edes lakimuutosta. Todennäköisesti riittäisi, että muutetaan työttömyysturvan soveltamisohjetta. Toisaalta uudistus ei olisi lakiteknisestikään hankala.

”Lainsäädäntö ja historia eivät tunne muuta kuin työntekijän ja työnantajan ja niiden vastakkainasettelun. Tästä juoksuhautojen yli tuijottamisesta ei ole päästy eteenpäin”, Pötry sanoo.

”Kyse on poliittisesta tahdosta. Halutaanko edelleen pitää kiinni siitä, että jos ei ole työsuhteessa ei ole oikeutta mihinkään? Vai pitäisikö sallia, että on muitakin muotoja hankkia elantonsa kuin työsuhde tai perinteinen yrittäjyys?”

Viranomaiset tulkitsevat eri tavoilla

Yrittäjyysasiantuntija Mirja Taipale Uusyrityskeskus Ensimetristä Tampereelta vahvistaa, että työosuuskunnan jäsenen asema on muuttunut 2010-luvulla osin epäselväksi.

Eri viranomaiset tulkitsevat osuuskuntien asemaa eri tavalla. Verottaja hyväksyy osuuskunnan työnantaja-aseman mukisematta, kunhan työnantajarooliin liittyvät maksut ja ennakonpidätykset siirtyvät oikea-aikaisesti verottajan suuntaan.

Te-toimiston työttömyysviranomainen voi arvioida, että sovitellun päivärahanhakija työllistyy osa-aikaisesti työsuhteessa. Silti työttömyyskassat ja Kela saattavat tulkita saman henkilön työskentelevän itsenäisesti yrittäjänä, vaikka kaikki työnantajamaksut on maksettu asianmukaisesti.

”On lähes yhtä monta tapaa soveltaa lakia, kuin on kassoja ja työttömyysturvan hallinnoijia”, Taipale sanoo.

Taipale olisi valmis hyväksymään ne määrittelyt, joita ihmiset itse valitsevat. Jos joku valitsee työskentelyn palkansaajaroolissa ja työsuhteen sivukulut maksetaan yhteiskunnalle asianmukaisesti, miksi tilannetta pitäisi tulkita jotenkin toisin?

Usein työosuuskunnan työntekijän oikeus työttömyysturvaan jää kiinni työsopimuslain ensimmäisestä pykälästä, jossa työsuhteen tunnusmerkiksi nostetaan työnantajan johto- ja valvontavalta. Liikkuvan asiantuntijatyön aikakaudella sen yksiselitteinen osoittaminen ei ole helppoa.

”Pienosuuskuntien tilannetta helpottaisi jo sekin, jos työsopimuslain 1. luvusta poistettaisiin muutama sana eli ”johdon ja valvonnan alaisena”, Taipale arvioi.

”On kestämätöntä, että ihminen määritellään ulkopäin yrittäjiksi.”

Palvelualojen ammattiliitto PAM ajaa työsopimuslakiin työnantajaolettamaa. Tämä tarkoittaa, että alustatalouden ja muiden uusien työmuotojen piirissä työskentelevät saisivat työntekijän oikeudet työntekijän velvollisuuksien rinnalle. Alusta tarkoittaa sovellusta tai verkkosivua, joka yhdistää palvelujen ostajat ja tuottajat.

”Nykyisin erityisesti alustatalouden yritykset sanelevat vahvemman oikeudella, etteivät heille työskentelevät ole työntekijöitä. Todistustaakan pitäisi olla toisin päin eli yrityksen pitäisi osoittaa, ettei kyse ole työsuhteesta”, PAMin lakimies Suvi Vilches sanoo.

Esimerkiksi ruokakuskeilla ja fillariläheteillä alusta määrää palkkiot, aikataulut ja monia muita työn suorittamiseen liittyviä asioita. Tekijä kantaa yrittäjän vastuun ilman yrittäjän vapautta itse määritellä omaa toimintaansa, hinnastoaan ja työaikaansa. Yritykset myös valvovat tehtävää työtä monin tavoin.

”On kestämätön tilanne, että ihminen, joka ei miellä itseään yrittäjäksi, määritellään sellaiseksi jossain luukulla sosiaaliturvaa haettaessa. Ne, jotka ovat aidosti yrittäjiä, saavat tottakai olla sitä jatkossakin”, Vilches sanoo.

Työnantajaolettaman yksiselitteisempi kirjaus todennäköisesti helpottaisi myös monialaisissa työosuuskunnissa työskentelevien asemaa. Kaikkia itsensä työllistäjien sosiaaliturvan ongelmia sekään ei tosin ratkaise.

Itsensä työllistäjien määrä kasvaa

Tilastokeskuksen mukaan itsensä työllistäjiä on Suomessa noin 170 000 eli yli puolet kaikista yrittäjistä. Kalevi Sorsa -säätiön tutkimuksen mukaan yli 90 000 työikäistä suomalaista saa vähintään puolet tuloistaan alustatalouden piiristä.

Laskutuspalveluja hyödyntävien kevytyrittäjien määrä on myös kasvanut reilusti. Vuonna 2013 heitä oli noin 20 000. Vuonna 2018 määrä on jo yli 110 000.

Kevytyrittäjien määrä ei kerro kaikkea, koska osa heistä käyttää laskutuspalvelua yksittäisten toimeksiantojen laskuttamiseen palkkatyön ohessa. Alan liikevaihdon kasvu kertoo kuitenkin myös kevytyrittäjien tekemän työn määrän kasvusta. Vuonna 2013 alan liikevaihto oli noin 38 miljoonaa euroa. Vuonna 2018 päästiin jo 143 miljoonaan euroon.

Laskutuspalveluyritysten liikevaihtotiedot perustuvat Uusi työ ry:n jäsenyritysten tietoihin. Yhdistys edustaa noin 95 prosenttia laskutuspalvelualan liikevaihdosta.

Jaa artikkeli