Kirjoitus perustuu puheenjohtaja Lars Björklöfin puheeseen Finlands Svenska Andelsförbundin 100-vuotisjuhlassa 6.11.2019 Helsingissä.
Alueellinen osuustoiminta on mahdollistanut oman identiteetin ja äidinkielen säilyttämisen, arvioi Andelsförbundetin pitkäaikainen puheenjohtaja Lars Björklöf.

Ruotsinkielinen osuustoimintajärjestö Finlands Svenska Andelsförbund sai arvovaltaisen juhlayleisön viettäessään satavuotisjuhlaa ruotsalaisuuden päivänä 6.11.2019 Helsingissä. Vieraina olivat ministeri Thomas Blomqvist, monia entisiä osuustoimintavaikuttajia sekä lähes 70 osuuskuntien edustajaa. Juhlavat puitteet tarjosi Yrjönkatu 18:ssa sijaitseva G18-juhlasali. Paikka on aikanaan toiminut muun muassa suomenkielisenä tyttökouluna, jossa esimerkiksi kirjailija Sakari Topelius kävi lukemassa satuja.

Nykymuotoinen osuustoiminta syntyi 1800-luvun puolivälissä Englannin Manchesterissä, tarkemmin Rochdalessa. Joukko aktiiveja perusti osuuskuntamuotoisen yrityksen ajatuksella, että se maksaa jäsenille palautuksia siinä suhteessa kuin he käyttävät osuuskunnan palveluita. Suomessa toiminta käynnistyi 1800-luvun lopulla, ruotsinkieliset maakunnat olivat alusta asti mukana:

Helsinkiin syntyi Yleinen Kuluttajayhdistys (Allmänna Konsumtionsföreningen) vuonna 1889 ja Kruunupyyhyn osuusmeijeri vuonna 1891. Ensimmäinen osuuskuntalaki säädettiin niinkin varhain kuin vuonna 1901. Suomi oli tuolloin Venäjän alaisuudessa. Osuustoiminnalla oli tärkeä rooli kansakunnan tavoitellessa parempia elinoloja ja omaa itsenäistä Suomea.

Pellervo-Seuran perustamisen jälkeen 1899 alettiin keskustella, miten ruotsinkielistä osuustoimintaa voisi kasvattaa ja miten yhteistyö suomenkielisen puolen kanssa tulisi järjestää. Ruotsinkielinen maatalousneuvonnan järjestö Svenska Lantbrukssällskapens Förbund otti aloitteen käsiinsä ja vuonna 1916 perustettiin Osuusneuvosto (Svenska Andelsdelegationen) yhteistyössä Pellervon ja osuuskunta Enighetenin kanssa.

Tämä vaihe johti Finlands Svenska Andelsförbundin perustamiseen Vaasassa 12.–13. kesäkuuta 1919, paikalla oli 40 suomenruotsalaista osuuskuntaa. Virallisesti ruotsinkielinen osuustoiminta siis täyttää 100 vuotta tänä vuonna, mutta ruotsinkielisiä osuuskuntia on ollut selvästi pidemmän ajan.

Professori Georg von Wendt, Andelsförbundetin ensimmäinen puheenjohtaja, totesi, että yhdistyksen synty oli merkittävä edistysaskel ruotsinkieliselle toiminnalle. Jo alkajaisiksi ryhdyttiin toimeen osuustoimintaopetuksen järjestämiseksi. Samoin perustettiin osuusmeijerien keskusosuuskunta, luotiin osuuskassaliike sekä ryhdyttiin julkaisemaan omaa sanomalehteä. Seuraavina vuosikymmeninä kuvaan tulivat lihakauppa, lainopillinen neuvonta sekä tilinpäätöspalvelut.

Kaiken kaikkiaan osuustoiminnalla on ollut laaja vaikutus maan ruotsinkielisten seutujen taloudelliselle kehitykselle 1800-luvulta lähtien. Osuustoiminnalla on ollut suuri merkitys myös suomenruotsalaiselle kulttuurille ja yhteisölle. Paikallinen ja alueellinen osuustoiminta on mahdollistanut oman identiteetin ja äidinkielen säilyttämisen.
Toisaalta yhteiskunnan muututtua ja osuuskuntien kasvettua on osuuskuntien asiakasomistajien äidinkieli yhä useammin suomi tai jokin muu kieli. Kaksikielistyminen on ollut etu, sillä yritykset ovat kasvaneet ja kehittyneet tavalla, joka ei olisi ollut mahdollista keskittymällä pelkästään ruotsinkieliseen väestönosaan.

Andelsförbundet täyttää sata vuotta, Pellervolle tuli täyteen 120 vuotta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Pellervo toimi perustamisensa aikoihin myös ruotsin kielellä. Hannes Gebhard, Pellervon perustaja, oli kaksikielinen ja hänen vaimonsa Hedvig, omaa sukua Silén, oli alun perin täysin ruotsinkielinen.

Andelsförbundetin perustaminen vuonna 1919 ei johtunut kielellisistä syistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että ruotsinkielinen väestö tarvitsi oman järjestön kokoamaan yhteen ruotsinkieliset osuuskunnat sekä palvelemaan niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Andelsförbundetista kehittyi ainutlaatuinen järjestö. Se toimii ensinnäkin ruotsinkielisten osuuskuntien yhteistoimintajärjestönä. Sen tavoite on sääntöjen mukaan edustaa jäseniä sekä valvoa niiden yhteisiä etuja sekä vaikuttaa viranomaisten suuntaan. Andelsförbundet tarjoaa jäsenilleen juridista ja taloudellista neuvontaa sekä luottamus- ja toimihenkilöiden koulutusta. 1990-luvulla järjestön jäsenmäärä alkoi laskea osuuskuntien vähenemisen myötä. Tuli tarve käynnistää keskustelu Pellervon kanssa siitä, mitä etuja saavutettaisiin tiiviimmällä yhteistyöllä. Järjestön johto tulikin siihen tulokseen, että olisi hyödyllistä solmia yhteistyösopimus Pellervon kanssa. Näin tapahtui marraskuussa 1992.

Vaikka Andelsförbundet säilyi itsenäisenä, kehittyi yhteistyö niin läheiseksi, että yhdistystä alettiin kutsua ”Pellervon ruotsinkieliseksi osastoksi”. Yhteistyösopimuksen ansiosta ruotsinkielisen toiminnan tarvitsemat resurssit on kyetty varmistamaan. Lisäksi Pellervon jäsenyritykset ovat tarpeen mukaan saaneet ruotsinkielistä palvelua. Yhteistyö Pellervon kanssa sujuu. Pellervon hallinto ja henkilökunta ovat antaneet toiminnalle täyden tukensa. Satavuotisjuhlassa julkistettu Andelsförbundetin uusi logo alleviivaa tätä yhteistyötä: Logossa on Pellervon merkki, joka symbolisoi yhdistyksen suuntaa kohti toista vuosisataa.

Jaa artikkeli