Osuustoiminnan neuvottelukunta on ponnistellut pari vuosikymmentä yliopistoyhteistyön parissa. Tämä on auttanut uuden osuustoimintaa koskevan tutkimustiedon syntymistä ja opetuksen kehittymistä.

Osuustoiminnan neuvottelukunnan puheenjohtaja Jaakko Pehkonen kertoo, että yliopistoyhteistyössä on päästy nyt hyvään alkuun.

”Vielä toimintamme on kuitenkin pienimuotoista suhteessa siihen, miten merkittävä toimija osuustoiminta on suomalaisessa talouselämässä. Meillä on suuria yrityksiä ja paljon voimavaroja. Meidän tulee olla tutkimuksessa ja opetuksessa vahvemmin mukana.”

On siis aika ottaa uusi askel. Osuustoiminnan neuvottelukunnan tavoitteena on organisoida alkaneella 2020-luvulla vähintään viisi osuustoiminnan työelämä-professuuria Suomen yliopistoihin. Työelämäprofessuurien on tarkoitus perustua alueellisesti toimivien osuustoimintayritysten lahjoituksiin ja niiden omaan tahtoon ja aktiivisuuteen.

Kyse on hajautetulla, mutta koordinoidulla mallilla toteutettavasta osuustoiminnan yhteisestä ponnistuksesta. Pehkonen selittää ajatusta:

”Suomessa on vahvoja alueellisia osuustoimintayrityksiä ja vahvoja yliopistoja kasvukeskuksissa. Päämäärä on sama – elinvoimainen yhteiskunta. Voimme virittää yhteistyön uudelle tasolle. Vahvojen toimijoiden yhteistyöllä voimme saada aikaa hedelmiä. Liian vähän olemme hyödyntäneet tätä suurta mahdollisuutta.”

Pehkosen logiikka menee niin, että yliopiston yhtenä merkittävänä tehtävä on vahvistaa alueellista elinvoimaa. Yliopisto saa tehtäväänsä lisää voimaa, kun alueen osuustoiminta toimii yhteistyössä sen kanssa. Osuustoimintayrityksille alueen elinvoima on tietenkin ratkaiseva tekijä. Kun baletti pyörii, kaikki voivat paremmin.

Pehkonen näkee, että taloudellisen hyvinvoinnin takana on kolme keskeistä tekijää. 1) Alati kehittyvä teknologia, jota tulee ottaa käyttöön ja hyödyntää maksimaalisesti, 2) Toimivat instituutiot, jotka luovat pohjaa tasavertaiselle toiminnalle ja menestykselle ja 3) Yritykset ja organisaatiot, joita johdetaan hyvin.

”Instituutiot ovat kaikille toimijoille samat, teknologiaa voidaan ostaa, mutta yksittäisen yrityksen menestys riippuu tavasta, jolla sitä johdetaan”, Pehkonen päättelee.

Kaikki lähtee meistä ihmisistä:

”Uuden oppiminen on ensisijaista. Osuustoiminnassa tulee olla edistyksellinen. Ei saa jumiutua vanhoihin totuuksiin tai toimintatapoihin. Pitää etsiä aikaan sopivia ja tehokkaita tekemisen tapoja. Koulutuksella on tässä iso merkitys oheisvaikutusten kautta. Tietoa ja hyviä käytäntöjä pitää tuoda tunnetuksi ja levittää aktiivisesti”, sanoo Pehkonen – siviilissä taloustieteen professori.

Osuustoiminnan työelämäprofessuurien perustamisessa pallo on nyt heitetty alueellisille osuustoimintayrityksille. Osuustoiminnan neuvottelukunnan osapuolet ovat valmistautuneet antamaan taustatukea. Tavoitteena on, että ensimmäinen uusi työelämäprofessuuri starttaa vuonna 2021.

Jaa artikkeli