Kysyimme alan keskeisiltä toimijoilta, miten harpataan kohti reilua ja kestävää ruokajärjestelmää. Haastatellut pohtivat myös, keskustellaanko tällä hetkellä oikeista aiheista, kun puhutaan ruuasta.

Taavi Heikkilä, SOK:n pääjohtaja
Taavi Heikkilä, SOK:n pääjohtaja

Taavi Heikkilä, SOK:n pääjohtaja

”Suomalaisten omistamana yrityksenä haluamme, että koko kotimainen ruokaketju menestyy. Se toteutuu parhaiten kehittämällä ja markkinoimalla vastuullisia tuotteita, joita suomalaiset haluavat syödä.

Ruoka-ala on valtavassa muutoksessa ja haasteet ovat yhä useammin globaaleja. Kestävä ruokajärjestelmä takaa sen, että luonnonvaroja käytetään viisaasti ja tarjolla on kohtuuhintaista, turvallista ja hyvää ruokaa. Uusissa teknologioissa on valtavia mahdollisuuksia sekä kuluttajien, tuotannon että ympäristön kannalta.

Vuonna 2017 julkistimme Ruokamanifestin, joka hahmottaa polkuja suomalaisen ruuan tulevaisuuteen. Haluamme tehdä Suomesta maailman innovatiivisimman ruokamaan. Tämä vaatii yhteistyötä ja uutta ajattelua koko ruokaketjulta Tarvitsemme ruokaketjuun lisää ongelmanratkaisua, joka tähtää skaalautuvuuteen. Tuotekehitykseen ja elintarvikevientiin on panostettava Suomessa aiempaa enemmän. Meillä on vielä matkaa Ruotsin ja Tanskan tasoon.

Viljelijät ovat tärkeä osa ilmastoratkaisua. Olemme mukana kehittämässä viljelijöille polkua ilmastoyrittäjyyteen, joka tuo ratkaisuja parempaan kannattavuuteen. Viljelymenetelmillä voidaan vaikuttaa siihen, miten hiili sitoutuu ja varastoituu maaperään. Ruokamanifestimme teeseihin kuuluu myös läpinäkyvyys: kuluttajien saatavilla on oltava kaikki tieto ruuasta ja sen alkuperästä. Lähellä tuotetun ruoan tuotantoketju on usein helpommin hahmotettavissa ja valvottavissa. Tämä on yksi kotimaisten tuotteiden valtti.”

”Ilmastonmuutos, globaali väestönkasvu, teknologinen kehitys ja kuluttajien muuttuvat tarpeet haastavat ruokaketjun toimintaa. Käynnissä on merkittäviä ostokäyttäytymiseen ja ruuantuotantoon liittyviä muutoksia. Ratkaisut ovat löydettävissä, mutta se edellyttää lisää avointa ja faktapohjaista keskustelua näistä isoista haasteista. Pieni maa voi pärjätä vain yhteistyöllä. Ilmastonmuutoksen torjuntaan, uusiin innovaatioihin ja elintarvikevientiin panostaminen ovat välttämättömiä.”

”Kuluttajaosuuskuntana haluamme tarjota kuluttajille monipuolisen ja vastuullisen valikoiman tuotteita eri hintaryhmissä. Suomalaiset haluavat syödä suomalaista ruokaa ja me haluamme myydä sitä. Kehitämme omilla konkreettisilla toimillamme ruokajärjestelmän sosiaalista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä. S-ryhmä toteuttaa muun muassa ProAgrian kanssa tulevaisuusvalmennuksia viljelijöille ja rahoittaa hiiliviljelyn tutkimusta tiloilla. Osaamisen ja tiedonvaihdon kehittäminen ruokaketjussamme on tärkeää. Myös tässä työssä S-ryhmä voi olla aktiivisena toimijana ja vauhdittajana.”

Juha Marttila, MTK:n puheenjohtaja

Juha Marttila, MTK:n puheenjohtaja

”Ruokajärjestelmän on oltava ekologisesti, ekonomisesti ja eettisesti kestävä. Sen tulee ottaa huomioon myös tulevat sukupolvet. Jotta jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus riittävään ja terveelliseen ruokaan, on hinnan ohella kiinnitettävä enemmän huomiota toiminnan kestävyyteen.

Kehitysmaissa ruoka on liian kallista ostovoimaan nähden, Suomessa taas liian halpaa. Vaikka logistiikka ja teolliset prosessit ovat huippuluokkaa, on ruokahävikki järjettömän suurta. Tämä kertoo, ettei ruokaa arvosteta. Tai hinta ei kannusta arvostamaan.

Ruokajärjestelmässä jokaisen toimijan on itse hankittava markkinavoimansa. Maataloudesta löytyy vain muutama tuote, joiden kohdalla yksittäisillä yrityksillä on hinnoitteluvoimaa. Suuri osa maatalousyrittäjistä on keskittänyt markkinoinnin omille yrityksilleen. Kun tuottajahintojen reaalinen arvo painuu alaspäin, eikä tuottajien omistaman teollisuuden kannattavuuskaan päätä huimaa, on kaikin keinoin tehtävä strategiset liikkeet, joilla kadotettu markkinavoima palautetaan.

Ruokajärjestelmä on monilta osin hyvin keskittynyt, koskien erityisesti kauppaa ja muutamia maataloudelle tuotantopanoksia tarjoavia aloja. Epäreiluja kauppatapoja kitkevä lainsäädäntö vaatii Suomessakin päivittämistä EU:n direktiivin tasolle. Kaupan omien tuotemerkkien hinnoittelu on otettava kilpailuviranomaisten tiukkaan syyniin.”

”Ruuan tuottamista koskevat velvoitteet kiristyvät vuosi vuodelta samalla, kun maatalouspolitiikan rahoitus ehtyy. Tämä kukistaa perheviljelmiä Suomessa ja Euroopassa kuin musta surma aikanaan. EU menetti neljä miljoonaa maatilaa kymmenessä vuodessa, ja Suomessa tahti on melkein yhtä kiivas. Politiikka voi kyllä velvoittaa kestävämpään tuotantoon, mutta taakka ei saa olla yksin viljelijöiden. Valtioiden ja kuluttajien on kannettava oma taakkansa. Tilanne olisi helpompi, jos lopetamme sellaisen ruuan tuonnin, jonka valmistus ei täytä EU-normeja. Ilman tätä on vaikea kuvitella suurta harppausta.”

”Keskustelua hallitsee ilmastonmuutos. Hyvä niin, mutta keskustelu on pintapuolista. Suomalainen maatalous voi olla hiilineutraali jo vuonna 2035. Tässä tavoitteessa voivat onnistua vain sektorit, joilla on kyky sitoa hiilidioksidia. Maatalous on näin lähestulkoon ainoa ala, joka voi tämän tavoitteen toteuttaa.

Keskustelu pyörii yksipuolisesti kotieläintuotteiden kulutuksen vähentämisen ympärillä. Maailman ruokajärjestelmässä Suomella on silti suhteellinen etu pellon tuoton jalostamisessa kotieläintuotteiksi. Sekä ilmastoviisas viljely että karjan kasvatus vaativat tietoa ja siihen perustuvia tekoja. Ravitsemus ja terveys ovat jääneet keskustelussa sivuraiteille. Ruoka on keskeinen osa terveyttä ja hyvinvointia.

Ruokakeskustelu on suorituskeskeistä. Mikä on hiilijalanjälki? Olenko hyvä ihminen ja kuka sen määrittää? Tässä unohtuu ruuan ikiaikainen sosiaalinen merkitys. Ja tästäkin on suora yhteys hyvinvointiin.

Ilman tuottajaa ei ole ruokaa. Jos tuotannon kannattavuus ja sitä kautta houkuttelevuus ei parane, tulevaisuudessa suomalaisen ruuan tuottajat käyvät vähiin.

MTK:ssa katsotaan paitsi maataloutta myös erittäin tarkkaan koko ruokajärjestelmän toimintaa. Etsimme epäkohtia ja pyrimme poistamaan ne. Ruokaviennin edistäminen on yksi kärkihankkeistamme, vaikka se ei suoraan palvele suurinta osaa jäsenistöstämme. Vetovoimaiset tuotteet ja kyky valmistaa sekä markkinoida niitä tehokkaasti lisäävät koko alan arvoa. Suurin osa suomalaisen maatalouden laatutekijöistä tehdään maatiloilla. Näistä kuuluu myös nykyistä parempi korvaus.”

Pia Mäkelä, Ruokaviraston elintarvikevalvonnan ylijohtaja

Pia Mäkelä, Ruokaviraston elintarvikevalvonnan ylijohtaja

”Ruokaviraston näkökulmasta on tärkeää varmistaa ruokaketjun valvonnan yhdenmukaisuutta ja puuttua ruokajärjestelmän harmaaseen talouteen ja rikollisuuteen. Näin varmistetaan toimijoiden tasapuolinen kohtelu ja se, ettei laittomalla toiminnalla saada epäreilua markkinaetua. Ruokavirasto myös varmistaa valvonnan ja ohjauksen kautta kasvien ja eläinten hyvää terveyttä ja torjuu kasvi- ja eläintautiepidemioita sekä elintarvikekriisejä, jotka kaikki voisivat merkittävästi häiritä ruokajärjestelmän toimintaa. Hyvä elintarviketurvallisuuden ja eläinten hyvinvoinnin taso on luonnollisesti osa kestävää ruokajärjestelmää. Eikä myöskään pidä unohtaa ravinnon terveellisyyttä, joka kuuluu keskeisesti kestävään ruokajärjestelmään.

Vastuullamme ovat lisäksi maataloustuet ja maaseudun kehittämisen rahoitus. Näihin tukiin kuuluu muun muassa korvauksia, joilla voidaan tukea kestävää elintarviketuotantoa. Ruokaviraston yhteydessä toimii lisäksi elintarvikemarkkinavaltuutettu, joka työskentelee elintarvikemarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi ja hyvien liiketapojen vastaisten käytäntöjen estämiseksi.”

”On aina myönteistä, että keskustellaan. Se on aina hyväksi alan kehitykselle. Nykykeskustelussa ovat hyvin esillä ruuan terveellisyys, elintarviketuotannon ilmastovaikutukset ja myös elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät asiat. Myös tuotantoeläinten hyvinvointi kiinnostaa edelleen laajasti. Näkemyksiä ja mielipiteitä näyttää olevan laidasta laitaan, mikä pitää keskustelun vilkkaana ja elävänä. Positiivista on esimerkiksi ruokahävikistä käyty keskustelu. Toivoisin, että keskustelu olisi faktapohjaista silloin, kun puhutaan vaikeista ja monimutkaisista asioista.

Näkökulmamme ruokajärjestelmään on viranomaisnäkökulma, johon kuuluu sekä valvonnan tekijän ja ohjaajan rooli että maataloustukien jakajan rooli. Katsomme lisäksi ruokajärjestelmää osin myös tieteellisen tutkimuksen ja riskinarvioinnin kautta.”

Anni-Mari Syväniemi, Ruokatieto Yhdistyksen toiminnanjohtaja

Anni-Mari Syväniemi, Ruokatieto Yhdistyksen toiminnanjohtaja

”Harppaus tehdään yhdessä – mikään yksittäinen toimija ei pysty saamaan murrosta aikaan. Ruoka on maailman suurin bisnes, mikä tarkoittaa sitä, että mielenkiintoa asiaan on.

Yhdessä tekeminen on ollut myös suomalaisessa ruokajärjestelmäkeskustelussa merkittävässä roolissa viime aikoina. Koska järjestelmä on sekä globaali että lokaali, tarvitsemme yhteistyötä monella tasolla ja taholla.

Harppauksen toteuttaminen edellyttää, että meillä on työkaluja ja tietoa reiluuden ja kestävyyden edistämiseksi. Minusta meillä on nyt jo olemassa työkalut ja osaavat toimijat, ja uusia toimijoita näyttää tulevan mukaan koko ajan. Pidän tärkeänä, että erityisesti päättäjillä on tietoa monipuolisesti eri tieteenalojen ruokatutkimuksesta sekä kuluttajien odotuksista. Tarvitsemme myös kunnioitusta osaamista kohtaan, erityisesti luonnon prosessien tunteminen on nyt tärkeää, olipa kyse sitten ruuan tuottamisesta pelloilla tai vaikka ihmisen ravitsemuksesta.”

”Keskustelu on oikeaa aina kun keskustellaan ihmisiä kiinnostavista asioista. Tässä ajassa tieto ja mielipiteet tulvivat tietoisuutemme kaikista kanavista ja sekoittuvat. On oltava hereillä eikä heti kannata pohtimatta huutaa omaa ajatustaan someen.

Keskustelussa haluan pitää yllä myönteistä otetta ja avointa, aitoa dialogia. Hyvin helposti haluaisimme helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja ruuasta ja elintarviketuotannosta. Päädymme usein joko-tai-keskusteluun. Ruoka on kuitenkin aina sekä-että-keskustelu. Peräänkuulutan ruokarauhaa ja tarkoitan sillä sitä, että kunnioitamme toisen tahon mielipiteitä keskustelussa sekä annamme tilaa yksilön ruokavalinnoille.”

”Ruokatieto edustaa suomalaista ruokajärjestelmää pellolta pöytään. Olemme siis jo yli neljännesvuosisadan olleet ruokaketjun yhteinen pöytä! Toimintamme tarkoitus on lisätä yleistä tietoisuutta ruuasta ja ruokaketjun toiminnasta. Näkökulma on siis laaja, pellolta pöytään aina tuottajasta kuluttajaan asti.

Hyvää Suomesta-merkin viesti on elintarvikkeiden suomalainen alkuperä – ruoka on raaka-aineiltaan ja työltään suomalaista.”

Jaa artikkeli