Maailman myllerryksessä ei aina riitä, että yritys on hoitanut asiansa hyvin. Kriisiaikoina yrityksen johtaminen korostuu. Kokosimme OT-lehden jutuista vuosien varrelta näkemyksiä osuustoimintayritysten johtamisesta kovissa paikoissa.

Yrityksen kehitys ei saa pysähtyä, vaan on katsottava tulevaisuuteen. Investoinnit tehdään kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Lähtökohta on, että tuotantolaitos kestää 50 vuotta ja tehtaan laitteet vähintään parikymmentä vuotta”, totesi Valion tuore toimitusjohtaja Annikka Hurme Venäjän viennin tyrehdyttyä syksyllä 2014 pakotepolitiikan seurauksena.

Tilanne oli kova isku yhtiölle, jossa Venäjän myynnin osuus oli lähes 20 prosenttia yrityksen liikevaihdosta.

Tunnustusta haastattelussa sai myös osuustoiminta:

”Yritysmuodon tuomia kilpailuetuja on pitkäjänteisyys, joka luo vakautta omistajille. Maidontuottajat puolestaan sitoutuvat jatkuvaan oman yrityksen kehittämiseen, mikä on tuottanut tulosta.”

Muutamaa vuotta aiemmin filosofi Maija-Riitta Ollila julisti yhteistyökyvyn arvon olevan nousussa yritysmaailmassa.

”Johtaja voi olla vain sellainen henkilö, jota ihmiset haluavat seurata. Muunlainen johtaminen ei pitkällä aikavälillä toimi”, Ollila totesi OT-lehdessä vuonna 2009.

Hän myös muistutti yhteiskunnan muodostuvan pirstaloituneista ihmisryhmistä, joita määrittävät keskenään erilaiset arvot ja toimintatavat.

”Erilaiset laumat arvostavat erilaista johtajuutta. Tulevaisuuden johtaminen on siksi laumaherkkää johtamista.”

Hyvä johtaja joutuu Ollilan mukaan kysymään itseltään erilaisia kysymyksiä. Mikä on se lauma, jota minun on johdettava? Mikä on se verkosto, jonka osasena oma organisaationi toimii?

”Jos ihmislaumat ovat eläinlaumojen tavoin hierarkisia, tuottavatko ne myös kaipaamiamme innovaatioita?”

Jäsenten luottamus ratkaisee

Jäsenten luottamuksen säilyttäminen on elinehto, linjasi samana vuonna tuolloin Metsäliiton hallintoneuvoston puheenjohtajana toiminut maanviljelysneuvos Runar Lillandt.

Osuustoiminta on Lillandtin mukaan vahvuus niin kauan kuin jäsenet kokevat, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Jäsenten luottamuksen säilyttäminen on tärkeää sekä pienessä että isossa osuuskunnassa tai Metsäliiton kaltaisessa isossa konsernissa.

Hän kuitenkin huomautti, että osuustoiminnan luottamushenkilö joutuu välillä tekemään päätöksiä, joita jäsenistö eli tuottajat eivät aina ymmärrä.

”Jokainen valittu päättäjä, jäsenten luottamushenkilö, pyrkii tekemään päätöksensä parhaan sellaisen tiedon pohjalta, joka päätöksentekohetkellä on. Joskus on kuitenkin todettava, ettei tietoa ole ollut riittävästi, tai että maailma on muuttunut kovin nopeasti”, arvioi Lillandt.

Hallituksen otettava suunta

Vuonna 2008 Pellervo-Instituutti Oy:n (nykyinen PI-johtamiskoulu) silloinen kehitysjohtaja Matti Farin puolestaan korosti, että yrityksen hallitus on avainasemassa kriisien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

”Hallituksella tulee olla kykyä tunnistaa toimintaympäristön mahdollisuudet ja uhat ja kyetä ottamaan ajoissa uusi suunta”, kokenut kouluttaja kirjoitti OT-lehdessä.

Tuolloin päällä oli finanssikriisi, joka eteni Yhdysvalloista tsunamin lailla Eurooppaan ravistellen rahalaitoksia ennennäkemättömällä tavalla.

Farin myös muistutti, että osuustoimintayrityksen menestys ei koskaan ole vain sen hallituksen ansiota, mutta epäonnistuminen on aina sen syytä.

Hänen mukaansa vallan keskittyminen toimitusjohtajalle merkitsee, että toimitusjohtaja voi käytännössä ohjata hallitustyöskentelyä mielensä mukaan. Hän itse asiassa määrää, mitä tietoa hallituksen jäsenille annetaan.

”Pahoinvoivassa yrityksessä, jossa valta on toimitusjohtajalla, on toimitusjohtaja todistanut, ettei hän kykene nykytoiminnallaan kääntämään yrityksen kehityksen suuntaa. Vain hallitus, jossa jäsenten kokemus ja osaaminen täydentävät toisiaan, pystyy tarvittaessa uudelleen suuntaamaan strategiaa yrityksen tervehdyttämiseksi”, painotti Farin.

Toimitusjohtajan paras kaveri

Samana vuonna kauppaneuvos Arto Arvonen peräsi osuuskuntien hallintoon lisää strategista osaamista. Hän toivoi keskustelua hallintotehtäviin valittavien valintakriteereistä ja toimiaikojen pituudesta erityisesti hallitustehtävissä. Jokaisen hallitukseen valittavan pitäisi Arvosen mukaan pystyä tuomaan todellista lisäarvoa työskentelyyn.

”Osuuskunnan toimitusjohtajan tärkein tuki ja yhteistyökumppani hallinnon suuntaan on hänen hallinnollinen esimiehensä eli hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtaja. Perinteisesti tähän hallinnon tärkeimpään luottamustoimeen on valittu monesti suurimman jäsenkunnan edustaja, joka samalla edustaa jäsenkunnan enemmistöä eri rooleissa”, kirjoitti Arvonen.

Maailman tuulet puhaltavat

Vuoden 2002 alussa tuoreessa muistissa olivat Informaatioteknologiaosakkeiden kuplan puhkeaminen ja WTC-kaksoistornit edellisvuonna tuhonnut terrori-isku.

”Tämän joukkopsykologisen reaktion seurauksena painetaan jarrua. Jos tämä vaihtoehto on hidastuneen kehityksen syy, kestää toipuminen vuosia”, kuvaili kriisitunnelmia OT-lehdessä Esa Härmälä, joka toimi tuolloin Pellervo-Seuran valtuuskunnan ja MTK:n johtokunnan puheenjohtajana.

Hänen mukaansa virallisessa asemassa olevat talouspoliitikot eivät uskaltaneet kertoa todellista näkemystään kansantalouden tilasta. Näin toimiessaan he olisivat saaneet laskusuhdanteessa syyn päälleen suhdanteiden puhumisesta alas ja ihmisten pelästyttämisestä.

”Kysyin ennen joulua yhdeltä suomalaisen suuryrityksen johtajalta, kuinka hän näkee maailmantalouden tilanteen. Hänen mukaansa Kiinalla menee hyvin, mutta se ei vielä jaksa vetää muuta maailmaa perässään. Yhdysvalloissa hänen mukaansa tilanne on vakaasti heikko, Euroopassa heikkenevä ja Japanissa sekä Etelä-Amerikassa katastrofaalinen”, kirjoitti Härmälä.

Jaa artikkeli