”Valmistamme sahtia Olu Bryki Raum -tuotemerkillä. Osuuskunnan toinen aputoiminimi on Suupohjan panimo, joka toimii Isojoella Etelä-Pohjanmaalla entisessä meijerissä”, kertoo osuuskunnan toimitusjohtaja Jouko Ylijoki.
Olu Bryki Raum valmistaa Isojoella vanhoihin resepteihin perustuen kuutta erilaista sahtia. Valmista sahtia ei Ylijoen mukaan suodateta eikä pastöroida, vaan se juodaan tuoreoluena.
”Teemme satakuntalaista perinnesahtia, jossa pääraaka-aineena on mallastamaton ruis. Makeammassa hämäläisessä sahdissa käytetään pääasiassa ohramallasta.”
Vaikka läntinen Suomi onkin perinteistä sahtialuetta, sahti tunnetaan myös itäisessä kulttuuripiirissä. Karjalassa sahtia tehtiin leivästä. Olu Bryki Raumin tuotannossa ei leipäkaljaa eli taaria ole, mutta osuuskunnan ammattilaiset valmistavat näytösluonteisesti myös sitä esimerkiksi messuilla.
Mistä ajatus panimon perustamisesta alun perin syntyi?
”Olen ollut aina kiinnostunut muinaisoluen valmistuksesta ja siihen liittyvästä perimätiedosta. Suomalaiseen olutkulttuuriin perehdyin syvemmin, kun pääsin Mustialaan olutmestarin koulutukseen 1990-luvun puolivälissä”, valottaa Ylijoki.
Käytyään Mustialan kurssin Ylijoki kutsuttiin elävöittämään Eurassa sijaitsevan viikinkiaikaisen Luistarin kalmiston löytöjä. Hän muun muassa rekonstruoi ”Euran emännän” rautakautisesta haudasta löytyneen oluen, joka oli säilötty murskatulla vadelmalla.
Ylijoelta löytyi jo entuudestaan agrologin koulutus, joten kasvibiologia oli hänelle tuttua. Tämä taas auttoi ymmärtämään oluen valmistusprosessia.
”Osa ihmisistä on yhä sitä mieltä, ettei sahti ole olutta, vaikka oikeasti se on kaikkien oluiden äiti. Viljanviljely toi 4 000 vuotta sitten Suomeen alkuoluen, ei leipää. Leipäkulttuuri levisi tänne pohjoiseen vasta keskiajalla”, Ylijoki tietää.
Hän muistuttaa, että sahdinteko oli aiemmin nimenomaan naisten työtä. Ammattikunta oli myös arvostettu: tekijöitä kutsuttiin olutsepiksi. Ehkä Euran emäntäkin oli yksi heistä.
Osuuskunta sopii panimoalalle
Ylijoen olutharrastus meni lopulta niin pitkälle, että siitä alkoi tulla vähitellen liiketoimintaa.
Yritysmalliksi vakiintui osuuskunta, joka soveltuu hänen mukaansa pienpanimotoimintaan hyvin.
”Osuuskunta on joustava yritysmuoto, jonka painopiste on yhdessä tekemisessä. Tiimimäinen tapa toimia sopii varsinkin aloittaville pienpanimoille luontevasti.”
Jouko Ylijoki paljastaa, ettei nyt viisivuotiasta Lännen Lähipalvelu osuuskuntaa perustettu alkujaan panimotoimintaa varten.
”Osuuskunnan piti ennakkosuunnitelmien mukaan lähteä hoiva-alalle, mutta markkinoita ei lähialueilta löytynyt. Osuuskunnasta tuli sen sijaan panimotoiminnan työkalu.”
Ylijoen mukaan kyseessä on lähes perheyritys, sillä kaikki osuuskunnan hallituksen jäsenet ja omistajat ovat hänen lapsiaan. Omia työntekijöitä yrityksellä ei ole, vaan palvelut hankitaan ostopalveluina yrittäjiltä. Heihin lukeutuu myös läheinen yhteistyökumppani, panimomestari Esa Kivioja Isojoelta, jonka suvussa sahdin valmistustaito on säilynyt perimätietona sukupolvelta toiselle.
Sahtia virtaa Helsinkiin
Olu Bryki Raumin elvyttämä sahtiperinne ei ole jäänyt suomalaisilta huomaamatta. Ainakaan siitä päätellen, että kymmenen Alkoa pääkaupunkiseudulla on ottanut panimon sahteja hyllyihinsä. Osuuskunnan valmistamaa janojuomaa on ollut myynnissä myös useissa Helsingin olutravintoloissa.
Kovinta menekki on ollut sesonkiluonteisesti kesäisin ja joulun aikaan.
”Liiketoimintamme oli hyvässä mallissa ja kapasiteetti lähes täydessä käytössä ennen koronaa. Pandemian myötä ravintolat joutuivat kuitenkin niin koville, että sahdin myynti niille pysähtyi lähes täysin”, toteaa Ylijoki.
Väinämöisen jalanjäljillä
Hiljaista aikaa on ollut myös olut- ja keskiaikatapahtumissa, joissa Olu Bryki Raum on ollut vuosien ajan vakiovieras. Viime kesänä Ylijoki kävi esittelemässä sahtejaan vain yhdessä tapahtumassa. Ylijoelta ei ole kuitenkaan usko loppunut, vaan pikemminkin päinvastoin.
”Minulla on vahva usko, että koronan jälkeen menemme eteenpäin, sillä sahti on todellinen kulttuuriaarre.”
Osuuskunta on rakentanut sahtiteeman ympärille myös elämyspalveluja. Oluentekonäytöksessä syntyy tarinoinnin yhteydessä avotulella valmistettua sahtia eli juhlaolutta, josta tarjotaan tietenkin maistiaisia. Peijaisjuhlissa taas lepytellään shamaanin ohjaamana karhua ennen kuin juhlat alkavat. Peijaisissa kuullaan lisäksi suomalaisugrilaista kurkkulaulua.
