Tuohon aikaan suurin osa Floridasta, varsinkin maaseudusta, oli vielä kokonaan ilman sähköä. Presidentti Franklin D. Rooseveltin sähköistämisohjelmasta innostuneet floridalaiset maanviljelijät, maaseudun asukkaat ja yrittäjät päättivät yhdistää voimansa ja perustivat sähköosuuskuntia päästäkseen mukaan modernisaation kelkkaan.
Ensimmäinen floridalainen sähköosuuskunta perustettiin vuonna 1937, ja samainen osuuskunta palvelee edelleen asiakkaitaan Länsi-Floridassa. Kuten monet muutkin perustetuista sähköosuuskunnista, on tämäkin osuuskunta sähkönsiirtäjä eikä siten tuota itse energiaa. Historiallisesta näkökulmasta ajateltuna se ei yllätä, sillä osuuskuntia nimenomaan perustettiin siksi, että harvemmin asutulle maaseudulle pystyttäisiin siirtämään sähköä.
Tästä historiallisesta syystä johtuu myös se, että vaikka Floridan sähköosuuskunnat kattavat 60 prosenttia Floridan pinta-alasta, ne palvelevat vain 10 prosenttia osavaltion väestöstä (silti melkein kolme miljoonaa ihmistä). Koko Yhdysvalloissakin sähköosuuskuntia on 56 prosenttia pinta-alasta, mutta ainoastaan noin 13 prosenttia väestöstä saavat sähkönsä niiltä.
Vuosien saatossa erilliset osuuskunnat huomasivat, että he tarvitsisivat ylemmän tahon, joka ajaisi heidän asioitaan lainsäädäntötasolla. Tätä roolia lähti vetämään vuonna 1950 perustettu Floridan sähköosuuskuntien yhdistys, joka tekee töitä osuuskuntien puolesta osavaltion tasolla. Yhdistykseen kuuluu 17 osuuskuntaa, joista kaksi tuottaa itse sähkönsä. Yksi yhdistyksen jäsenistä sijaitsee Orlandon länsipuolella, Withlacoochee-joen varrella.
Vaikka Floridan sähköosuuskunnat kattavat 60 prosenttia Floridan pinta-alasta, ne palvelevat vain 10 prosenttia osavaltion väestöstä.
Withlacoochee-joen sähköosuuskunta
Vuonna 1941 joukko sähköverkon laajentumisesta kiinnostuneita henkilöitä kokoontui muutamasta itäfloridalaisesta kunnasta ja päätti perustaa sähkönsiirto-osuuskunnan.
Osuuskunnan nimeksi he valitsivat kuntia halkovan joen, Withlacoocheen. Osuuskunnan jäsenasioden päällikkö David Lambert kertoo, että nimi tarkoittaa alueella asuneen alkuperäiskansan puhumalla Creekin kielellä ”pientä isoa vettä”. Oletettavasti nimi juontaa juurensa siitä, että välillä joki tulvii ja välillä se on taas aivan kuiva.
Osuuskunnan perustamissuunnitelmat menivät kuitenkin aluksi pieleen, koska kaikki Rooseveltin lupaamat sähköistämislainat peruttiin toisen maailmansodan takia. Sodan jälkeen ohjelma palasi raiteilleen, ja vuonna 1947 ensimmäinen osuuskunnan jäsen sai töpselin kotiinsa.
Nyt jäseniä on yli 200 000 yhteensä viiden kunnan alueella. Lambert kertoo, kuinka alueelle ja Floridaan ylipäätään muuttaa jatkuvasti uusia ihmisiä joka puolelta Yhdysvaltoja sään takia.
”Kasvumme on nopeinta koko maassa. Meille tulee kuukaudessa keskimäärin 300 uutta jäsentä ja koronapandemian myötä tahti on vain kiihtynyt.”
Osuuskunta onkin tällä hetkellä Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin sähköosuuskunta.
Pandemia on vaikuttanut negatiivisesti osuuskunnan jäsenpalveluihin, sillä heidän toimistonsa ovat olleet kiinni maaliskuusta 2020 asti eikä tiettyjä asiakaspalvelumuotoja ole voitu tarjota. Myös tiettyjen materiaalien saanti on ollut vaikeaa logististen ongelmien takia.
”Jäsenet eivät ole voineet tulla maksamaan laskujaan tai hoitamaan asioitaan tänne paikanpäälle. Yritämme nyt saada toimistot auki ensi kesäkuussa, mutta paljon riippuu kuntien koronatilanteesta ja määräyksistä”, Lambert lisää.
Tämän lisäksi 80:llä osuuskunnan työntekijöistä on todettu koronavirustartunta, joka on noin 18 prosenttia henkilöstöstä. Nämä seikat eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet itse sähkönsiirtoon tai muihin välttämättömiin toimiin, kuten linjojen kunnossapitoon.
”Kasvumme on nopeinta koko maassa. Meille tulee kuukaudessa keskimäärin 300 uutta jäsentä.”
Hurrikaanien mailla
Floridan hurrikaanikausi kestää toukokuusta marraskuuhun ja silloin infrastruktuuri on koetuksella. Myrskytuulien takia sähköverkon valvonta tapahtuu bunkkerista käsin, jossa on aina kaksi työntekijää valvomassa.
Luonnollisesti sääkanava on bunkkerissa aina päällä. Kun hurrikaani Irma iski osavaltioon vuonna 2017, 85 prosenttia Withacoochee-joen osuuskunnan verkosta oli poissa käytöstä.
Tällaisissa poikkeusoloissa erittäin tärkeään osaan nousevat osuuskunnan johtoasentajat, kuten Richard Stone. Irman aikana ja sen jälkimainingeissa johtoasentajat tekivät 16 tunnin työpäiviä saadakseen sähkön taas kulkemaan.
”Saimme 65 prosenttia verkosta takaisin toimintakuntoon 72 tunnissa. Koko verkon kunnostamiseen meni yhdeksän päivää. Irma aiheutti suurimmat hätätilanteesta johtuneet toimenpiteet ikinä”, David Lambert kertoo.
Johtoasentajia tuli Floridaan Kanadasta asti, että verkot saatiin mahdollisimman pian kuntoon. Näiden syiden takia suurin osa osuuskunnan työntekijöistä onkin johtoasentajia.
Johtoasentajaksi pääsee käymällä viiden vuoden oppisopimuskoulutuksen, jonka jälkeen täytyy läpäistä sekä kirjallinen että tekninen koe. Kokeen saa uusia kerran ja jos sitä ei pääse läpi, ei myöskään saa jatkaa työssään.
”Johtoasentajien täytyy saada yli 90 prosenttia vastauksista oikein päästäkseen kokeesta läpi. Tässä työssä ei vaan voi tehdä virheitä, ja siksi rajat ovat niin tiukat”, Lambert valaisee.
Koulutuksesta saatava pätevyys kattaa koko maan, ja johtoasentajat ovatkin hyvin työllistettyjä.
Kohti uusiutuvaa energiaa
Withlacoochee-joen osuuskunta on jo vuosien ajan sijoittanut uusiutuvaan energiaan, varsinkin aurinkovoimaan.
”Aurinkovoima on tullut niin kilpailukykyiseksi, että olemme juuri sulkemassa yhtä hiilivoimalaa, jonka jaamme kahdeksan muun osuuskunnan kanssa. Tällä hetkellä 42 prosenttia hiilidioksidipäästöistämme johtuu hiilen käytöstä sähköntuotannossa. Kun suljemme laitoksen, laskee prosenttimäärä yhdeksään.”
David Lambertin mukaan osuuskunta tähtää tämän lisäksi siihen, että sen kokonaispäästöt laskevat 36 prosenttia vuoteen 2024 mennessä. Osuuskunta rakentaa myös infraa sähköautoille, ja vuoteen 2025 mennessä latauspisteitä on tarkoitus olla joka puolella sen toiminta-aluetta.
