Kolme näkökulmaa talouteen: teorioista käytäntöön

Jaa artikkeli

Talouden toimintaympäristön muutosilmiöt edellyttävät kykyä reagoida niihin. Väestö ikääntyy, taloudellinen ja ekologinen kestävyysvaje lisääntyy, globalisaation myötä taloustoimijoiden verkostot kasvavat, teknologia tarjoaa uusia ratkaisuja, työn ja kulutuksen rakenne muuttuu ja talousjärjestelmä hakee uutta suuntaa. Samalla on varauduttava yllättäviin häiriöihin kuten pandemioihin. Suomi on kytkeytynyt kansainväliseen kauppaan ja talouteen kiinteästi, ja se asettaa omat tiukat vaatimuksensa.

Keskeisinä tavoitteina ovat taloudellinen kasvu, ekologinen kestävyys ja korkea työllisyysaste, joka on edellytyksenä tulonmuodostukselle ja hyvinvoinnille. Näiden toteutus vaatii kilpailukykyisen ja kustannustehokkaan kansantalouden sekä monipuolisen yritysrakenteen, osaavat ihmiset ja viisaan talouspolitiikan. Toimivan talouden edellytyksenä on yrittäjän vapauteen perustuva markkinatalous, jota korostivat jo Anders Chydenius ja Adam Smith 1700-luvulla.

Toimivan talouden edellytyksenä on yrittäjän vapauteen perustuva markkinatalous.

Tehokas kysyntä ja keynesiläisyyden paluu

Kysyntä on talouskasvun kehto. John Maynard Keynesin teorian kokonaiskysyntää elvyttävää talouspolitiikkaa sovellettiin Britanniassa ja Yhdysvalloissa 1930-luvun lamasta irrottautumisessa. Keynesiläisyys oli voimissaan markkinatalousmaissa aina 1980-luvun alkuun saakka, jolloin monetaristinen rahan määrään perustuva talousajattelu, tunnetuimpana edustajanaan Milton Friedman, tarjosi vaihtoehdon. Sillä oli kytkös reaalitalouteen, mikä oli suosittua anglosaksisessa maailmassa.  Friedrich von Hayekin edustama uusklassinen teoria markkinataloudesta puolestaan korosti omaehtoisen markkinatalouden toimivuutta sosialismiin verrattuna. Se osoittautuikin toimivaksi täystyöllisyyden vallitessa. Von Hayekin liberalismi haastoi kommunistisen suunnitelmatalouden, joka käytännössä ei ole toiminut missään.

Monetarismin yksinkertaistukset ja tarjonnan talous viehättivät finanssikriisiin 2008 asti, mutta rahoitusinstrumenteilla ei kriisistä selviytyminen onnistunut. Korostetun liberalistinen talousajattelu ei myöskään tuottanut toivottuja tuloksia. Hämmennystä on herättänyt rahoitusmarkkinoiden vähitellen tapahtunut irtiotto reaalitaloudesta. Osakekurssit eivät juuri seuraa reaalitalouden kehitystä.

Perinteisesti on kuitenkin ajateltu, että innovaatiot ja niiden rahoitus hyvällä omarahoitusasteella vie taloutta vakaasti eteenpäin (vrt. Joseph Schumpeterin luova tuho). Se pätee edelleen.

Euroalueella ilmeni useassa kansantaloudessa finanssikriisin jälkeistä vahvaa velkaantumista 2010-luvulla ja julkisen talouden kasvavia alijäämiä, jotka muodostivat uhkatekijän ajatellen pankkijärjestelmän kestävyyttä. Koronavuonna 2020 päätetty EU:n massiivinen 750 miljardin euron elvytyspaketti on harkittu keino talouskasvun käynnistymiseksi, työllisyyden kohentamiseksi ja finanssikriisin torjumiseksi euroalueella.

Euroopan keskuspankki ostaa kriisimaiden valtionobligaatioita, eli kyseessä on setelirahoitus lähtien siitä, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa vallitsevat nollakorot. Perustellusti voidaan sanoa, että talouspoliittinen suuntaus on takaisin kohti Keynesin teorian suhdanne-elvytystä, joka toimii. Yhdysvallat elvyttää kysyntää suhteessa vieläkin reippaammin kuin euroalue.

Mikä on julkisen velan kasvattamisvara? Alhainen korko houkuttelee velan lisäykseen, mutta hitaan kasvun vallitessa velkakierre on entistä vaikeampi katkaista. Nollaa lähellä oleva korko ei kannusta riittävän tuottaviin investointeihin ja se on omiaan heikentämään tuottavuuskehitystä ja talouskasvua. Nollakorot ja runsas likviditeetti eivät voi loputtomiin jatkua. Entä jos korot nousevat?

Hämmennystä on herättänyt rahoitusmarkkinoiden vähitellen tapahtunut irtiotto reaalitaloudesta. Osakekurssit eivät juuri seuraa reaalitalouden kehitystä.

Alustatalous

Suomessa joudumme hakemaan vaikuttavat keinot kestävyysvajeen torjumiseksi. Hidas talouskasvu, heikkenevä huoltosuhde ja aivan liian alhainen työllisyysaste luovat yhteiskuntaan epävarmuutta toimeentulosta, verotuloista, talouden tasapainosta ja hyvinvointivaltion ylläpidosta.

Vastauksia löytyy elinkeino- ja tuoterakenteen monipuolistamisesta investointien avulla, tuottavuuden parantamisesta ja työurien pidentämisestä. Työelämässä on irrottauduttava yleissitovista korporatiivisista rakenteista. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia yksityisten palveluiden suuntaan.

Eräs uusi tuotantomalli on digitalisaation mahdollistama alustatalous ja uudet joustavat verkostoituneet organisaatiot. Alustatalous haastaa perinteistä työnantajan ja työntekijän suhdetta. Monissa yrityksissä operationaaliset toiminnot on digitalisoitu liiketoiminta-alustaksi. Työtä voidaan organisoida ja sen hyötyjä jakaa monin tavoin.

Osuustoimintayrittäjyydessäkin voidaan soveltaa alustaosuuskuntaa, joka voisi olla starttiorganisaationa pienemmille osuuskunnille. Alustaosuuskunta on jäsentensä omistama liikeyritys, joka harjoittaa sähköisen alustan kautta tapahtuvaa tavaroiden ja palvelusten myyntiä.

Alustataloudesta hyvä esimerkki on S-ryhmän yli satavuotias taloushistoria. Itse asiassa SOK on S-ryhmän operationaalinen alusta. Menestystä on tullut ajatellen kotimaista kysyntää, työllisyyttä, tuottavuutta ja sidosryhmien arvonlisää. Yhteisyrittäminen myönteisenä muutosvoimana tarjoaa kansallisen ja yhteiskuntavastuullisen vaihtoehdon globaaleille monopolialustoille kuten Amazon ja Alibaba.

Alustataloudesta hyvä esimerkki on S-ryhmän yli satavuotias taloushistoria.

Essee on kirjoitettu alunperin syyskuussa 2020 ja täydennetty maaliskuussa 2021. Kirjoittaja on ekonomisti ja OT-lehden analyytikkotiimin jäsen.

Left Menu Icon
Right Menu Icon