Unelmaosuuskuntani – totta 2030-luvulla?

Jaa artikkeli

Osuuskuntia on erilaisia eikä kaikkien yritysten tarvitse olla osuuskuntamuotoisia. Tämän opimme viimeksi Pellervon Aamun videotilaisuudessa 10. marraskuuta työelämäprofessori Taavi Heikkilältä.

Jäin pohtimaan, puuttuuko Suomesta osuuskuntia aloilta, joille tapana on perustaa vain toiminimiä – ”kevyesti” yksin yrittäviä – tai osakeyhtiöitä, joiden tärkein tavoite on kasvaa ja rikastuttaa perustajansa muhkean exitin tukemana.

Jos kerran yhdessä tekemistä ja pitkän tähtäimen kestävää hyvää ympäristölle, luonnolle ja yritykselle itselleen pidetään menestymisen avaintekijöinä, miksi vain murto-osa uusista yrityksistä on osuuskuntia? Vikaa voi olla osuuskuntarakenteessa, käytännön toteutuksessa tai rahoituksen puutteissa. Vai onko syy yli sata vuotta vanhassa nimessä?

Unelmani osuuskunnasta

Tämä osuuskunta on oman toimialansa esimerkki ja muille yrityksille houkutteleva mutta samalla melkein mahdoton jäljiteltävä, koska sillä on paras vetovoima kaikkien sidosryhmien suuntaan: jäsenomistajien, sijoittajaomistajien, ympäröivän yhteiskunnan, henkilöstön ja yhteistyökumppanien.

Unelmieni osuuskunnalla on taloudellista ja henkistä pääomaa ja valtaa niin paljon, että se pystyy toimimaan esimerkkinä ja riman nostajana oman alansa kestävyys- ja vastuullisuustavoitteille.

Oman henkilöstön osalta unelmaosuuskuntani on ottanut ensimmäisenä käyttöön sellaisen paikallisen sopimisen järjestelmän, jota kehuvat sekä ammattiliittojen että työnantajien edustajat.

Unelmaosuuskuntani on aidosti kansainvälinen. Sillä on jäsenomistajia ja muita omistajia yli maiden rajojen. Kansainvälistymisen yksi tavoite on rakentaa rauhaa, ei vain kaupankäynnin, vaan yhteisen omistuksen avulla.

Unelmaosuuskunta menestyy paremmin, ei sen takia että päätösten takana on joku yksittäinen omistaja tai johtaja, vaan päinvastoin sen ansiosta, että osuuskunnan päätöksenteko on yksinpelin sijasta kollektiivista: asioista päätetään yhdessä, monipuolisemmin.

Oma unelmani osuuskunnasta vastaa hyvin Taneli Vaskelaisen toivetta (OT-lehti 4/2022): ”Kun tuottajat ja kuluttajat ovat osa samaa kokonaisuutta, eikä taustalla ole valtavaa kasvotonta tuotantoketjua, liiketoimintaa voidaan tehdä enemmän kohtuuperiaatteella ja kestävyys edellä.”

”Osuuskunnille ei ole kovin tyypillistä olla isoääninen edelläkävijä.”

Unelmissani, mutta ei välttämättä kovinkaan kaukana, on osuuskunta, joka onnistuu pitämään ja vahvistamaan osuustoiminnan parhaita perinteitä ja liittämään niihin osakeyhtiömäisen kyvyn arvottaa osuuskuntaomistusta.

Tällainen uuden sukupolven ”pörssiosuuskunta” tarjoaisi jäsenilleen ja omistajilleen ainutlaatuisen yhdistelmän lyhyttä ja pitkää tähtäintä, täyttä läpinäkyvyyttä ja paikallista vallankäyttöä – ilman valtauspelkoa. Upeaa, jos samalla ratkeaisi myös useimpien osuuskuntien perusongelma: oman pääoman ehtoinen rahoitus.

Ujous – osuuskuntien perusvika

Osuuskunnille eri toimialoilla ei ole kovin tyypillistä olla isoääninen edelläkävijä suhteessa kilpailijoihin tai muutenkaan. Kohtuulliseen, kärsivälliseen ja pitkäjänteiseen toimintaan ei kuulu ”henkselien paukuttelu”. Poukkoilevien hintojen toimialoilla, esimerkiksi energiantuotannossa, on helppo ymmärtää, miksi osuuskunta kohtuutuottajana on kuluttajille ylivoimaisesti parempi ratkaisu.

Rohkeus, yllättävät esiintulot ja edelläkävijyys. Näitä kaipaisin myös osuuskunnilta, koska liiketoiminnassa ei ole mahdollista menestyä ilman riskinottoa. Katsokaa innovatiivisimpien uusien yritysten markkinointia, esimerkiksi Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Kyrö Distillery ja Dagsmark Petfood. Mikä estää uusia osuuskuntia olemasta yhtä näkyviä. Strategia, rahanpuute vai ujous?

Kuka muu muka? Esitettiin vastakysymys, kun kysyin Pohjanmaan Arvo Sijoitusosuuskunnalta, aikovatko he todella listautua ensimmäisenä osuuskuntana pörssilistalle. Tällaisen kommentin voi totta kai saada vain (pohjois)pohjanmaalaisilta. Mutta silti: asenne on oikea.

Kirjoittaja on varatuomari ja PI-johtamiskoulun toimitusjohtaja.

Left Menu Icon
Right Menu Icon