Osuuskuntien verotus samalle viivalle muiden yritysmuotojen kanssa?

Seppo Penttilä Kirjoittaja on professori (emeritus), Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta.

Tampereen yliopiston emeritusprofessori Seppo Penttilä painottaa, ettei verolainsäädäntö saisi muodostua esteeksi osuustoiminnallisille yrityksille.

Jaa artikkeli

Osuuskunnan ylijäämää saadaan jakaa osuuskunnan jäsenille osuuskuntalain ja osuuskunnan sääntöjen mukaisesti. Tavanomaista on, että osuuskunnan säännöissä määrätään, että ylijäämää voidaan jakaa osuuksille maksettavana korkona ja/tai sen mukaan, miten jäsen on käyttänyt osuuskunnan palveluja eli ylijäämänpalautuksena.

Osuuskunnan ylijäämän jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen ja se tapahtuu osuuskuntalaissa säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti. Siitä päätetään osuuskunnan kokouksessa.

Ylijäämänjako ei ole verotuksessa pääsääntöisesti vähennyskelpoista. Jos ylijäämänjako toteutetaan ostojen ja myyntien perusteella jaettavana ylijäämänpalautuksena, se on kuitenkin vähennyskelpoista, mikäli verolaissa asetetut erittäin tiukat edellytykset täyttyvät.

”Osuuskunta on kotimaisen omistajuuden säilyttämisen näkökulmasta erittäin turvallinen yritysmuoto”, Seppo Penttilä muistuttaa.

Vain maataloudenharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajalle jaettu ylijäämänpalautus voi olla vähennyskelpoista. Tämän vuoksi metsätalouden harjoittajan saama ylijäämänpalautus ei ole osuuskunnan verotuksessa vähennyskelpoista.

Metsätalouden harjoittajan verotuksessa sitä käsitellään samalla tavalla osittain veronalaisena tulona kuin osuuspääoman korkoa. Verotus muodostuu osittain kahdenkertaiseksi.

Osuuskunnan jäsen voi saada osuuskunnalta myös asiakashyvityksiä, bonuksia ja lisätilejä. Ne eivät ole ylijäämänjakoa vaan hinnanoikaisueriä.

Ne ovat osuuskunnan verotuksessa vähennyskelpoisia ja saajan verotuksessa joko veronalaisia tai verovapaita. Yhdenkertainen verotus toteutuu.

Muutostarpeiden suuntaviivoja

Verotuksen tulisi olla neutraalia. Verolainsäädännön ei pitäisi kannustaa osuuskuntien käyttämiseen, mutta toisaalta se ei saa muodostua myöskään osuuskuntamuodon käyttämisen esteeksi yritystoiminnan organisoitumisen muotona.

Verolainsäädäntö ei saisi sisältää elementtejä, jotka käytännössä tekevät tyhjiksi ne tavoitteet, joita osuuskunnalle yritysmuotona on osuuskuntalakia säädettäessä asetettu.

”Nykyisessä osuuskuntien ja niiden jäsenten verotusta koskeva sääntelyssä on parantamisen varaa.”

Osuuskuntaa tulisi voida ilman verotuksellisia haitakkeita käyttää yritystoiminnan organisoitumismuotona erilaisissa tilanteissa kuten perinteisissä tuottaja- ja kuluttajaosuuskunnissa on tehty. Sitä tulisi voida käyttää myös yritysten yhteistoiminnan muotona ja sitä pitäisi olla mahdollista käyttää myös pienimuotoisen yritystoiminnan muotona vaihtoehtona osakeyhtiölle.

Nykyisessä osuuskuntien ja niiden jäsenten verotusta koskeva sääntelyssä on parantamisen varaa edellä mainittujen tavoitteiden näkökulmasta.
Osuuskunnan ylijäämänjaon verotuksessa on eräitä epäjohdonmukaisuuksia suhteessa osinkotulojen verotukseen.

Lisäksi hämmästyttävää on se, että verolainsäädäntö ei mahdollista osakeyhtiön muuttamista osuuskunnaksi, vaikka lähes kaikki muut yritysmuodon muutokset voidaan toteuttaa ilman veroseuraamuksia.
Hyvä olisi muistaa myös se, että osuuskunta on kotimaisen omistajuuden säilyttämisen näkökulmasta erittäin turvallinen yritysmuoto.

 

 

Left Menu Icon
Right Menu Icon